Venlasta tuli isosisko!

12.3. 2008  klo 17.28 näki päivänvalon Venlan pikkusisko. Painoa neidillä oli 3355 grammaa ja pituutta 50 senttiä. Neiti syntyi käynnistettynä niin kuin siskonsakin, tosin Venla käynnistettiin tabletilla ja pikkusisko tipalla. Synnytys kesti tällä kertaa 20 minuuttia kauemmin kuin ensimmäisellä kerralla, kokonaispituus oli 7 tuntia 40 minuuttia. Kaikki meni hienosti ja sairaalassa viihdyimme vain kaksi päivää. Vauva on tosi tyytyväinen tapaus, nukkuu pitkiä pätkiä (varsinkin öisin) ja syö hyvin. Imetys onnistuu yhtä hyvin kuin aiemminkin, maitoa riittää ja vauva syö hyvällä ruokahalulla.

Venla on suhtautunut pikkusiskoon tosi hienosti. Ensimmäisinä päivinä Venla oli kyllä tosi kiinni mussa, mutta se johtui varmasti myös parin päivän erossaolosta. Kertaakaan Venla ei

 ole kuitenkaan ehdottanut vauvan palauttamista tms., vaan päinvastoin kehuu kovasti miten hieno vauva meillä on ja

 pusuttelee pikkusiskoa tiuhaan tahtiin.  Isi on ollut kotosalla nyt pari viikkoa ja isyyslomaa on vielä viikko jäljellä. Sitten alkaakin totuttelu arkeen kahden lapsen kanssa. Eiköhän siitä hengissä selviä, toivottavasti;)

Venlan synttäreitä juhlittiin viime

 viikonloppuna. Mummi ja pappa tulivat jo torstaina ja viikonloppuna saimme vieraiksi myös Helmi-serkun perheineen, Carita-kummin ja Marjatta-mummun. Venla oli mielellään huomion keskipisteenä ja lahjojen saaminen oli tietenkin juhlien kohokohta. Neiti sai lahjaksi mm. muumi-lakanat, puhuvan ponin, lenkkarit, vaatteita ja kirjoja, pelin ja paljon muuta. Venla huokaili lähestulkoon joka paketin avattuaan, että "Tätä mä olen aina toivonutkin", joten ilmeisesti lahjat olivat mieluisia=) Eli nyt on meidän isosisko sitten kolme vuotias, iso ja taitava tyttö!

Ai niin, Venlan viimeinen nimiehdotus vauvalle oli Jäätelövauva...uusia ehdotuksia odotellaan!

Vuoden tauon jälkeen...

Vuosi tosiaan ehti vierähtää ennen kuin sain aikaiseksi taas näpytellä jotain. Eli elossa ollaan edelleen, jos joku on sitä ehtinyt epäillä;) Vuoden aikana on tapahtunut yllättäen kaikenlaista. Viime kesänä saimme tietää että Venla tulee saamaan pikkusiskon tai -veljen vuoden 2008 puolella. Tarkalleen laskettu aika oli 28.2. 2008, mutta tämä päivämäärä on ohitettu iloisesti ja äitee on edelleen kasassa. Tänään viikkoja on 41 ja ensi viikolla käynnistellään jos muutosta ei tapahdu. Venlahan syntyi viikolla 42 käynnistettynä, joten tuttua puuhaahan se olisi.  

Venla täyttää parin viikon päästä jo kolme(!) vuotta ja on jo iso ja reipas tyttö.  Muutimme uuteen kotiin muutama viikko sitten ja Venla on ollut kovin innoissaan uudesta huoneestaan ja erityisesti saunasta, jonka katossa on tähtitaivas. Saunoa pitäisikin joka ikinen päivä. Saimme muuten naapureiksemme tuttavaperheen joiden 3-vuotias poika on Venlan paras kaveri, joten leikkiseuraakin löytyy heti seinän takaa:) Vauvan tuloa Venla ei ehkä ihan vielä ymmärrä, mutta tiukka mielipide kuitenkin on, että jos sieltä joku tulee, niin se on sitten sisko. Muita vaihtoehtoja ei siis ole, nimikin on siskolle jo valittu. Venlan siskon nimeksi tulee kuulemma Venla Lehti. Eli meidän lapset olisivat sitten Venla Rosina ja Venla Lehti;) Hyvin rimmaa, eikä äidin ja isän tarvitse päitään vaivata nimen keksimisellä! 

Viimeistään ensi viikolla meitä on sitten neljä, kuvia yritämme laittaa kunhan jaksamme. Toivottavasti kuitenkin nopeammin kuin vuoden päästä!

Venla 2-v.!!!

Venlalla oli tänään suuri päivä, neiti täytti nimittäin kaksi vuotta! Synttäreitä juhlitaan sukulaisten kanssa vasta ensi sunnuntaina ja kaverisynttärit vietetään viikon päästä maanantaina. Venla on saanut kuitenkin jo muutaman lahjan. Viikonloppuna olimme Mynämäellä ja Venla sai Eugen-paapalta hienon keijukais-Pipsa possun. Sannan ja Matin paketista löytyi ihanan pehmoinen Pingu, johon Venla tykästyi kovasti. Se on tällä hetkelläkin neidin kainalossa yöunilla. Äidiltä ja isiltä Venla sai Miina ja Manu-kuuntelusatukirjan, petauspatja jatkettavaan sänkyyn on seuraavassa ostoslistassa.

Tänään oli silti mukavan touhukas päivä, vaikka synttäreitä ei vielä erityisesti vietettykkään. Aamulla oltiin ulkoilemassa Inkan ja Vennin kanssa vesisateessa, jee! Venla oli hurjan innostunut liukumäestä ja siitä saikin kunnon vauhdit liukkaalla loskakelillä. Iltapäivällä käytiin jumppailemassa ja siellä virtaa riitti tuttuun tapaan. Nyt vaan sitten kovasti odotellaan viikonloppua ja sukulaisten näkemistä. Venla odottaa erityisesti Helmi-serkkua! Terkkuja siis Helmille näin blogin välityksellä, viikonloppuna nähdään=)

Lomailua

Terveisiä Saariselältä! Vietimme viikolla 8 ihanan hiihtoloman Saariselällä TTY:n tukisäätiön mökissä. Mökki ei ollutkaan mikään pikku hökkeli, vaan mahtava 16 hengen hirsihuvila! Meidän perheen lisäksi menossa olivat mukana Hippu-isin työkaverin perhe ja Päivi-äidin siskon perhe. Helmi ja Venla leikkivät kovasti yhdessä ja Haaparantojen perhe viihtyi erinomaisesti rinteessä. Kaikille riitti siis tekemistä ja viikko vierähtikin aivan liian nopeasti.

Venla pääsi Lapin reissulla myös ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja se oli neidin mielestä oikein mukava matkustustapa. Samaa mieltä olivat myös äiti ja isi, jotka paljon mieluummin istuivat puolitoista tuntia koneessa kuin köröttelivät USEITA tunteja autolla. Onneksi Hippu-isille oli kertynyt lentopisteitä työmatkoiltaan, joten laskeskelimme, että lentäminen tulisi halvemmaksi kuin autoilu+yhdet hermojenmenettämissakot;)

Vietimme ensimmäisen yön hotellissa, koska mökkiin pääsi vasta lauantaina. Kävimme ensimmäisenä iltana ravintolassa syömässä ja sekös vasta oli hauskaa. Ruoka ei ollut ihmeellistä, mutta Venlalla oli aikamoinen show päällä. Venla mm. tilasi tarjoilijalta "polon kälsää" (poron kärsää), eli oikeammin poron käristystä. Venla hauskuutti kanssaihmisiä ja nolostutti vanhemmat huutamalla useampaan otteeseen "äitin luoka on mätää, äitin luoka on mätää!" Olin nimittäin aiemmin ajattelemattomasti ihmetellyt ääneen parsakaalin outoa väriä ja päivitellyt ettei se vaan olisi mätää... Sen siitä saa, mokomakin hölösuu!

Ensimmäisinä päivinä yritimme kovasti harrastaa Venlan kanssa pulkkailua, mutta nopeasti kävi ilmi ettei se ole Venlan mielestä kovinkaan hauskaa... Edes euroopan pisin liukumäki ei innostanut neitiä istumaan pulkassa ja kun kävelykin oli pannassa, niin pulkkailut jäivät aika vähälle. Yhtenä päivänä vuokrasimme tytöille ahkiot ja lähdimme pienelle hiihtolenkille. Ahkiossa Venla viihtyi suhteellisen hyvin (ehkä siksi että oli vöillä köytetty eikä päässyt omin avuin pois) ja neiti nukahtikin menomatkalla. Käväisimme Laanilan hiihtomajalla ja maistelimme munkkeja ja kuumaa mehua, nam! Tulomatkalla äidin lainasuksesta irtosi side ja siihen loppui äidin hiihdot=( Harrastin sitten lopun matkaa monokävelyä ja sain palkakseni komean rakon kantapäähän.

Olimme puhuneet ennen Lapin matkaa poroista ja Venla odotti kovasti porojen näkemistä. Ainoat porot jotka näimme (tai Venla ei nähnyt niitäkään koska kuorsasi) jolkottelivat metsässä kun matkustimme bussilla lentokentältä hotellille. Ai niin, näimmehän me poron takapuolen vilahtavan metsään kun istuimme taksissa. Pehmoporojen rivistöt sen sijaan olivat kilometrien pituiset, niitä kaupiteltiin ihan jokaisessa puljussa.


Lapin reissu meni siis oikein mukavasti, toivottavasti pääsemme sinne lomailemaan myös ensi vuonna! Lopuksi vielä kuvia reissusta ja muutama muukin otos viime aikaisista touhuistamme.




Venla ahkiossa




















Helmi ahkiossa




















Punaposkisina Laanilan hiihtomajalla kuntoilun jälkeen




















Venla ja isi lumisissa maisemissa




















Leipomishommissa
















"Nam, muffinssitaikinaa!"

Neiti isolla N:llä

Kylläpäs tämä äiti on laiska, ei voi muuta sanoa! Viimeksi olen vaivautunut kirjoittelemaan joulukuussa... Se taitaa olla väistämätöntä, että kirjoitustahti hiipuu kuin neidille tulee lisää ikää. Jos nyt kerran kuukaudessa saisi tästä lähtien aikaiseksi kirjotella.

Kuten otsikkokin kertoo, Venlasta on tullut oikea pikkuneiti. Meillä oli viikonloppuna mummi ja Seija-täti käymässä. Seija antoi Venlan lainata omaa helmikaulakoruaan ja sekös vasta oli ihana! (eli Venlan sanoin inana=) Voi sitä peilaamisen ja ihastelun määrää!! Seija lupasikin heti Helsinkiin päästyään käydä ostamassa Venlalle oman kaulakorun ja lähettää sen sitten postissa. Me ollaan Venlan kanssa ahkerasti käyty tutkimassa postilaatikkoa eilisestä asti, vaikka mä yritin selittää, että mummi ja Seija vasta istuvat junassa matkalla Helsinkiin ja että paketti tulee sitten varmaan vasta loppuviikosta... Että innostusta on ilmassa!

Venla on myös erittäin innostunut meikkaamisesta, hiusten kuivaamisesta ja kihartamisesta, hiuslakoista ja muotovaahdoista ja ylipäänsä kaikista kauneudenhoitoon liittyvistä jutuista. Venlalla on jopa oma ripsiväri, eli Baby born-vauvan tuttipullo, jossa pullon kärki toimii harjana ja pullosta otetaan tietenkin aina välillä uutta väriä. Tänäkin aamuna neito kävi hakemassa ripsarinsa ja meni eteisen ison peilin eteen meikkaamaan. Meikkaamisen jälkeen tyttö tokaisi: Lipsalia, lipsalia, leipas tyttö laittaa lipsalia!" ja oli selvästi hyvin tyytyväinen itseensä!

On se hassua miten tytöt on niin tyttöjä ja pojat poikia. Mäkään en mielestäni kauheesti itse satsaa meikkaamiseen yms. kaunistumiseen, mutta Venla on äärettömän kiinnostunut niistä vähistä kerroistakin. Kauniit vaatteet kuuluvat tietenkin asiaan ja Teuvan mammalta saatu vaaleanpunainen jumppapuku on meillä usein arkiasusteena. Tosin tyylitajussa on neidillä hieman vielä petraamisen varaa: jumppapuvun alle on PAKKO aina laittaa ne kulahtaneimmat kalsarit mitä kaapista löytyy. Sukkahousut eivät siis käy, vaan Helmi-serkun vanhat liian pienet Tutan vauvakalsongit on in! Mä yritin ostaa Venlalle uusiakin kalsareita, mutta ei ne ole vanhojen veroisia. Venla jopa herää joskus keskellä yötä ja kysyy missä kaasalit on. Hassua!

Toinen hassu juttu on neidin unikaverit. Venlallahan on iät ja ajat ollut vakiounikaverinaan Papi-pupu ja edelleen Papi on todella tärkeä. Papin lisäksi sänkyyn on pakko saada nukke, vauvapupu ja... Baby born-vauvan housut! Venla keksi noi housut joulun jälkeen ja nykyään ne on pakko löytyä ennen nukkumaanmenoa. Venla sanoo niitä peipi poon vauvan pökiksi ja usein aamulla ne löytyvät neitosen kädestä tai jalasta. Kai se on jollain lailla rauhoittavaa räveltää niitä ja yrittää pukea ne päälle. Hihii, onpas hupsu tuo meidän tytteli!!!

Nukkumisista vielä sen verran, että Venla nukkuu edelleen pinnasängyssä meidän huoneessa. En ole viitsinyt siirtää vielä Venlaa uuteen sänkyyn omaan huoneeseen kun Venni on tottunut nukkumaan päiväuniaan samaisessa sängyssä. Kun Venni jää pois hoidosta maaliskuun alussa ja menee päiväkotiin, niin sen jälkeen aloitetaan sänkytreenit! Venla kyllä pitää jatkettavaa sänkyä Vennin sänkynä, joten katsotaan miten neiti sopeutuu uuteen sänkyynsä!

Venlalla on nykyisin ihan valtavan hauskoja juttuja ja huumorintaju tuntuu kehittyvän huimalla vauhdilla. Esimerkiksi viime viikolla Venla söi välipalaansa, mutta jostain syystä maito ei maistunut. Käytiin tällainen keskustelu:

Äiti: Miksei maito maistu?
Venla: En tykkää tästä.
Äiti: Mikäs siinä maidossa on vikana?
Venla: Maito on jo eläkkeellä!

Eli meillä taisi olla aikasta vanhaa maitoa...

Lopuksi kasa kuvia:





Venla uudistetussa huoneessaan






















Serkukset kuin ilvekset mummin kuuskymppisillä





















Leipuri Hiiva ruokaa tekemässä



















Ystävykset Venla ja Venni hempeinä

Päivitystä

Eipäs ole taas aikoihin tullut kirjoiteltua, kiirettä pitää! Venla-neiti pitää äidin kiireisenä, vauhti on edelleenkin päätä huimaava! Viime kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista.

Sairastelu: Venla oli vajaa kuukausi sitten tosi kipeä. Aluksi neitosella oli vain vähän yskää ja nuhaa, mutta muutamassa päivässä tauti kehittyi kurkunpään tulehdukseksi. Jouduimme yksi yö käymään keskussairaalan ensiavussakin kun neiti ei saanut hengitettyä. Kohtaus meni ohi matkalla sairaalaan, mutta toistui (onneksi lievempänä) kolmena seuraavana yönä. Kuume oli kova, korkeimmillaan 40,2 astetta. Tauti oli viruksen aiheuttama, joten mitään lääkettä ei ollut. Onneksi kuume sitten viimein laski ja neiti parantui.

Syöminen: Kurkunpään tulehduksen aikana Venla laihtui jonkin verran, eikä elopaino ole taudin jälkeenkään karttunut. Neitokainen on nimittäin niin huono syömään, että äiti alkaa olla neuvoton... Kaikki ruoka on pahaa (paitsi herkut) ja ruokaa uppoaa kerralla ehkä kaksi lusikallista. Mä oon yrittänyt kaikkia maailman ruokalajeja, makaronikaan (joka on ollut ennen suurta herkkua) ei enää kelpaa. Toivottavasti tää on joku ohimenevä kausi... Virtaa neidillä kyllä riittää edelleen, mitenköhän paljon sitä olisi jos se söis kunnolla?!

Puhuminen: Venla puhua pälpättää oikein sujuvasti. Lauseet on pitkiä ja tosi monimutkaisia. Kirjaimista puuttuu enää r. Neidin laulurepertuaariin kuuluu varmaan viisikymmentä laulua ja niitä venla hoilottaakin taukoamatta. Meidän aamut alkaa yleensä niin, että Venla ponkaisee ylös sängystään ja alkaa laulaa Titi-nalle DVD:ltä tuttua laulua:" Helätys, hei helätys, nyt aamu pilkistää! Ethän ole väsynyt, sun aion helättää!" Ikävä kyllä äiti ja isi herätetään joka tapauksessa, ollaan sitten väsyneitä tai ei...

Ja vielä loppukevennys. Venla on ollut viime aikoina varsin kiinnostunut sukupuoliasioista ja neito kyseleekin harvase päivä, että onko isillä pippeli yms. Tällainen keskustelu käytiin meillä viime viikolla:

VENLA: Isillä on pimpsukka!
ÄITI: Ei sillä taida olla. Mikäs sillä on?
VENLA: Pippeli!
ÄITI: Niin on. Mikäs Venlalla on?
VENLA: Pimpsukka!
ÄITI: Ihan totta. Mikäs äitillä on?
VENLA: Kaava (karva) pyllyssä!

Eli jokainen voi tuosta itse päätellä mitä sukupuolta se äiti loppujen lopuksi onkaan...

OIKEIN IHANAA JOULUA KAIKILLE JA ONNEA UUDELLE VUODELLE 2007!!!
T: Venla ja vanhukset

Talvi tuli... ja taisi jo mennäkin!

Viime viikolla se talvi saapui tänne meillekin. Yhtenä päivänä satoi lunta ja myrskysi niin, että tuntui että tupa lähtee lentoon! Venla oli tietenkin valtavan innostunut lumentulosta ja pihalle lähdettiin heti kun lumentulo lakkasi ja tuuli tyyntyi. Pihalla olisi ollut paljon kaikenlaisia hommia, mutta Venlalla on ulkohommien tekoa hankaloittava ongelma. Peukalo ei nimittäin millään pysy tumpuissa oikeassa paikassa. Äiti on epätoivoisena ostanut tusinan erilaisia hanskoja, mutta mikään ei auta... Ilman peukaloa lapioiden yms. välineiden käyttö on suhteellisen kömpelöä, joten ainoaksi tekemiseksi pihalla jää lumensyönti. Sitä neiti harrastaakin aktiivisesti, tänäkin aamuna lumi katosi kiitettävällä nopeudellaparempiin suihin!


Eilen pakkanen vaihtuikin sitten jo vesisateeksi, mutta meitä tyttöjä ei onneksi ole tehty sokerista! Me Venlan kanssa uskaltauduttuun siis pihalle ja saatiin aikaiseksi hieno lumiukko. Venla tosin nimitti sitä apinaksi ja olisi kovasti halunnut haukata "apinan" porkkananenää... Tänään apinasta/ lumiukosta on jäljellä enää pieni torso, pääkin putosi raukalta jo aamupäivällä.


Venla sai viikonloppuna kirpputorilta leikkikeittiön. Mä olin ajatellut ostaa neidille joululahjaksi sellaisen Brion puisen uunin, mutta tämä keittiö oli niin halpa että pakkohan se oli ostaa. Maksoi nimittäin kokonaista viisi euroa! Uunista puuttuu luukku, mutta keittiössä on myös pesuallas ja hana, astianpesukone, lusikkalaatikko ja liesituuletin! Neiti on suhteellisen innostunut uudesta keittiöstään ja äidille ja isälle tarjoillaan vähän päästä herkkuja (esim. makanoonia =).


Hippu-isillä on ollut viime aikoina tosi paljon töitä ja isi on muutamaan kertaan sanonut Venlankin kuullen että on kova kiire ja taitaa tässä paniikki iskeä. Eilisaamuna Venla leikki omassa huoneessaan ja mä tiskasin keittiössä. Hetken päästä huoneesta kuului kirkkaalla äänellä: "paniikki iskee, isille paniikki iskee!". Totuuden kuulee lasten suusta...