Sätkyn saitti

Venlasta tuli isosisko!

2008-03-29T22:28:00.004+02:00

12.3. 2008 klo 17.28 näki päivänvalon Venlan pikkusisko. Painoa neidillä oli 3355 grammaa ja pituutta 50 senttiä. Neiti syntyi käynnistettynä niin kuin siskonsakin, tosin Venla käynnistettiin tabletilla ja pikkusisko tipalla. Synnytys kesti tällä kertaa 20 minuuttia kauemmin kuin ensimmäisellä kerralla, kokonaispituus oli 7 tuntia 40 minuuttia. Kaikki meni hienosti ja sairaalassa viihdyimme vain kaksi päivää. Vauva on tosi tyytyväinen tapaus, nukkuu pitkiä pätkiä (varsinkin öisin) ja syö hyvin. Imetys onnistuu yhtä hyvin kuin aiemminkin, maitoa riittää ja vauva syö hyvällä ruokahalulla.

Venla on suhtautunut pikkusiskoon tosi hienosti. Ensimmäisinä päivinä Venla oli kyllä tosi kiinni mussa, mutta se johtui varmasti myös parin päivän erossaolosta. Kertaakaan Venla ei

ole kuitenkaan ehdottanut vauvan palauttamista tms., vaan päinvastoin kehuu kovasti miten hieno vauva meillä on ja

pusuttelee pikkusiskoa tiuhaan tahtiin. Isi on ollut kotosalla nyt pari viikkoa ja isyyslomaa on vielä viikko jäljellä. Sitten alkaakin totuttelu arkeen kahden lapsen kanssa. Eiköhän siitä hengissä selviä, toivottavasti;)

Venlan synttäreitä juhlittiin viime

viikonloppuna. Mummi ja pappa tulivat jo torstaina ja viikonloppuna saimme vieraiksi myös Helmi-serkun perheineen, Carita-kummin ja Marjatta-mummun. Venla oli mielellään huomion keskipisteenä ja lahjojen saaminen oli tietenkin juhlien kohokohta. Neiti sai lahjaksi mm. muumi-lakanat, puhuvan ponin, lenkkarit, vaatteita ja kirjoja, pelin ja paljon muuta. Venla huokaili lähestulkoon joka paketin avattuaan, että "Tätä mä olen aina toivonutkin", joten ilmeisesti lahjat olivat mieluisia=) Eli nyt on meidän isosisko sitten kolme vuotias, iso ja taitava tyttö!

Ai niin, Venlan viimeinen nimiehdotus vauvalle oli Jäätelövauva...uusia ehdotuksia odotellaan!

Vuoden tauon jälkeen...

2008-03-06T15:15:00.003+02:00

Vuosi tosiaan ehti vierähtää ennen kuin sain aikaiseksi taas näpytellä jotain. Eli elossa ollaan edelleen, jos joku on sitä ehtinyt epäillä;) Vuoden aikana on tapahtunut yllättäen kaikenlaista. Viime kesänä saimme tietää että Venla tulee saamaan pikkusiskon tai -veljen vuoden 2008 puolella. Tarkalleen laskettu aika oli 28.2. 2008, mutta tämä päivämäärä on ohitettu iloisesti ja äitee on edelleen kasassa. Tänään viikkoja on 41 ja ensi viikolla käynnistellään jos muutosta ei tapahdu. Venlahan syntyi viikolla 42 käynnistettynä, joten tuttua puuhaahan se olisi.

Venla täyttää parin viikon päästä jo kolme(!) vuotta ja on jo iso ja reipas tyttö. Muutimme uuteen kotiin muutama viikko sitten ja Venla on ollut kovin innoissaan uudesta huoneestaan ja erityisesti saunasta, jonka katossa on tähtitaivas. Saunoa pitäisikin joka ikinen päivä. Saimme muuten naapureiksemme tuttavaperheen joiden 3-vuotias poika on Venlan paras kaveri, joten leikkiseuraakin löytyy heti seinän takaa:) Vauvan tuloa Venla ei ehkä ihan vielä ymmärrä, mutta tiukka mielipide kuitenkin on, että jos sieltä joku tulee, niin se on sitten sisko. Muita vaihtoehtoja ei siis ole, nimikin on siskolle jo valittu. Venlan siskon nimeksi tulee kuulemma Venla Lehti. Eli meidän lapset olisivat sitten Venla Rosina ja Venla Lehti;) Hyvin rimmaa, eikä äidin ja isän tarvitse päitään vaivata nimen keksimisellä!

Viimeistään ensi viikolla meitä on sitten neljä, kuvia yritämme laittaa kunhan jaksamme. Toivottavasti kuitenkin nopeammin kuin vuoden päästä!

Venla 2-v.!!!

2007-03-19T20:43:00.000+02:00

Venlalla oli tänään suuri päivä, neiti täytti nimittäin kaksi vuotta! Synttäreitä juhlitaan sukulaisten kanssa vasta ensi sunnuntaina ja kaverisynttärit vietetään viikon päästä maanantaina. Venla on saanut kuitenkin jo muutaman lahjan. Viikonloppuna olimme Mynämäellä ja Venla sai Eugen-paapalta hienon keijukais-Pipsa possun. Sannan ja Matin paketista löytyi ihanan pehmoinen Pingu, johon Venla tykästyi kovasti. Se on tällä hetkelläkin neidin kainalossa yöunilla. Äidiltä ja isiltä Venla sai Miina ja Manu-kuuntelusatukirjan, petauspatja jatkettavaan sänkyyn on seuraavassa ostoslistassa.

Tänään oli silti mukavan touhukas päivä, vaikka synttäreitä ei vielä erityisesti vietettykkään. Aamulla oltiin ulkoilemassa Inkan ja Vennin kanssa vesisateessa, jee! Venla oli hurjan innostunut liukumäestä ja siitä saikin kunnon vauhdit liukkaalla loskakelillä. Iltapäivällä käytiin jumppailemassa ja siellä virtaa riitti tuttuun tapaan. Nyt vaan sitten kovasti odotellaan viikonloppua ja sukulaisten näkemistä. Venla odottaa erityisesti Helmi-serkkua! Terkkuja siis Helmille näin blogin välityksellä, viikonloppuna nähdään=)

Lomailua

2007-03-10T22:24:00.000+02:00

Terveisiä Saariselältä! Vietimme viikolla 8 ihanan hiihtoloman Saariselällä TTY:n tukisäätiön mökissä. Mökki ei ollutkaan mikään pikku hökkeli, vaan mahtava 16 hengen hirsihuvila! Meidän perheen lisäksi menossa olivat mukana Hippu-isin työkaverin perhe ja Päivi-äidin siskon perhe. Helmi ja Venla leikkivät kovasti yhdessä ja Haaparantojen perhe viihtyi erinomaisesti rinteessä. Kaikille riitti siis tekemistä ja viikko vierähtikin aivan liian nopeasti.

Venla pääsi Lapin reissulla myös ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja se oli neidin mielestä oikein mukava matkustustapa. Samaa mieltä olivat myös äiti ja isi, jotka paljon mieluummin istuivat puolitoista tuntia koneessa kuin köröttelivät USEITA tunteja autolla. Onneksi Hippu-isille oli kertynyt lentopisteitä työmatkoiltaan, joten laskeskelimme, että lentäminen tulisi halvemmaksi kuin autoilu+yhdet hermojenmenettämissakot;)

Vietimme ensimmäisen yön hotellissa, koska mökkiin pääsi vasta lauantaina. Kävimme ensimmäisenä iltana ravintolassa syömässä ja sekös vasta oli hauskaa. Ruoka ei ollut ihmeellistä, mutta Venlalla oli aikamoinen show päällä. Venla mm. tilasi tarjoilijalta "polon kälsää" (poron kärsää), eli oikeammin poron käristystä. Venla hauskuutti kanssaihmisiä ja nolostutti vanhemmat huutamalla useampaan otteeseen "äitin luoka on mätää, äitin luoka on mätää!" Olin nimittäin aiemmin ajattelemattomasti ihmetellyt ääneen parsakaalin outoa väriä ja päivitellyt ettei se vaan olisi mätää... Sen siitä saa, mokomakin hölösuu!

Ensimmäisinä päivinä yritimme kovasti harrastaa Venlan kanssa pulkkailua, mutta nopeasti kävi ilmi ettei se ole Venlan mielestä kovinkaan hauskaa... Edes euroopan pisin liukumäki ei innostanut neitiä istumaan pulkassa ja kun kävelykin oli pannassa, niin pulkkailut jäivät aika vähälle. Yhtenä päivänä vuokrasimme tytöille ahkiot ja lähdimme pienelle hiihtolenkille. Ahkiossa Venla viihtyi suhteellisen hyvin (ehkä siksi että oli vöillä köytetty eikä päässyt omin avuin pois) ja neiti nukahtikin menomatkalla. Käväisimme Laanilan hiihtomajalla ja maistelimme munkkeja ja kuumaa mehua, nam! Tulomatkalla äidin lainasuksesta irtosi side ja siihen loppui äidin hiihdot=( Harrastin sitten lopun matkaa monokävelyä ja sain palkakseni komean rakon kantapäähän.

Olimme puhuneet ennen Lapin matkaa poroista ja Venla odotti kovasti porojen näkemistä. Ainoat porot jotka näimme (tai Venla ei nähnyt niitäkään koska kuorsasi) jolkottelivat metsässä kun matkustimme bussilla lentokentältä hotellille. Ai niin, näimmehän me poron takapuolen vilahtavan metsään kun istuimme taksissa. Pehmoporojen rivistöt sen sijaan olivat kilometrien pituiset, niitä kaupiteltiin ihan jokaisessa puljussa.

Lapin reissu meni siis oikein mukavasti, toivottavasti pääsemme sinne lomailemaan myös ensi vuonna! Lopuksi vielä kuvia reissusta ja muutama muukin otos viime aikaisista touhuistamme.

Venla ahkiossa

Helmi ahkiossa

Punaposkisina Laanilan hiihtomajalla kuntoilun jälkeen

Venla ja isi lumisissa maisemissa

Leipomishommissa

"Nam, muffinssitaikinaa!"

Neiti isolla N:llä

2007-02-05T15:57:00.000+02:00

Kylläpäs tämä äiti on laiska, ei voi muuta sanoa! Viimeksi olen vaivautunut kirjoittelemaan joulukuussa... Se taitaa olla väistämätöntä, että kirjoitustahti hiipuu kuin neidille tulee lisää ikää. Jos nyt kerran kuukaudessa saisi tästä lähtien aikaiseksi kirjotella.

Kuten otsikkokin kertoo, Venlasta on tullut oikea pikkuneiti. Meillä oli viikonloppuna mummi ja Seija-täti käymässä. Seija antoi Venlan lainata omaa helmikaulakoruaan ja sekös vasta oli ihana! (eli Venlan sanoin inana=) Voi sitä peilaamisen ja ihastelun määrää!! Seija lupasikin heti Helsinkiin päästyään käydä ostamassa Venlalle oman kaulakorun ja lähettää sen sitten postissa. Me ollaan Venlan kanssa ahkerasti käyty tutkimassa postilaatikkoa eilisestä asti, vaikka mä yritin selittää, että mummi ja Seija vasta istuvat junassa matkalla Helsinkiin ja että paketti tulee sitten varmaan vasta loppuviikosta... Että innostusta on ilmassa!

Venla on myös erittäin innostunut meikkaamisesta, hiusten kuivaamisesta ja kihartamisesta, hiuslakoista ja muotovaahdoista ja ylipäänsä kaikista kauneudenhoitoon liittyvistä jutuista. Venlalla on jopa oma ripsiväri, eli Baby born-vauvan tuttipullo, jossa pullon kärki toimii harjana ja pullosta otetaan tietenkin aina välillä uutta väriä. Tänäkin aamuna neito kävi hakemassa ripsarinsa ja meni eteisen ison peilin eteen meikkaamaan. Meikkaamisen jälkeen tyttö tokaisi: Lipsalia, lipsalia, leipas tyttö laittaa lipsalia!" ja oli selvästi hyvin tyytyväinen itseensä!

On se hassua miten tytöt on niin tyttöjä ja pojat poikia. Mäkään en mielestäni kauheesti itse satsaa meikkaamiseen yms. kaunistumiseen, mutta Venla on äärettömän kiinnostunut niistä vähistä kerroistakin. Kauniit vaatteet kuuluvat tietenkin asiaan ja Teuvan mammalta saatu vaaleanpunainen jumppapuku on meillä usein arkiasusteena. Tosin tyylitajussa on neidillä hieman vielä petraamisen varaa: jumppapuvun alle on PAKKO aina laittaa ne kulahtaneimmat kalsarit mitä kaapista löytyy. Sukkahousut eivät siis käy, vaan Helmi-serkun vanhat liian pienet Tutan vauvakalsongit on in! Mä yritin ostaa Venlalle uusiakin kalsareita, mutta ei ne ole vanhojen veroisia. Venla jopa herää joskus keskellä yötä ja kysyy missä kaasalit on. Hassua!

Toinen hassu juttu on neidin unikaverit. Venlallahan on iät ja ajat ollut vakiounikaverinaan Papi-pupu ja edelleen Papi on todella tärkeä. Papin lisäksi sänkyyn on pakko saada nukke, vauvapupu ja... Baby born-vauvan housut! Venla keksi noi housut joulun jälkeen ja nykyään ne on pakko löytyä ennen nukkumaanmenoa. Venla sanoo niitä peipi poon vauvan pökiksi ja usein aamulla ne löytyvät neitosen kädestä tai jalasta. Kai se on jollain lailla rauhoittavaa räveltää niitä ja yrittää pukea ne päälle. Hihii, onpas hupsu tuo meidän tytteli!!!

Nukkumisista vielä sen verran, että Venla nukkuu edelleen pinnasängyssä meidän huoneessa. En ole viitsinyt siirtää vielä Venlaa uuteen sänkyyn omaan huoneeseen kun Venni on tottunut nukkumaan päiväuniaan samaisessa sängyssä. Kun Venni jää pois hoidosta maaliskuun alussa ja menee päiväkotiin, niin sen jälkeen aloitetaan sänkytreenit! Venla kyllä pitää jatkettavaa sänkyä Vennin sänkynä, joten katsotaan miten neiti sopeutuu uuteen sänkyynsä!

Venlalla on nykyisin ihan valtavan hauskoja juttuja ja huumorintaju tuntuu kehittyvän huimalla vauhdilla. Esimerkiksi viime viikolla Venla söi välipalaansa, mutta jostain syystä maito ei maistunut. Käytiin tällainen keskustelu:

Äiti: Miksei maito maistu?
Venla: En tykkää tästä.
Äiti: Mikäs siinä maidossa on vikana?
Venla: Maito on jo eläkkeellä!

Eli meillä taisi olla aikasta vanhaa maitoa...

Lopuksi kasa kuvia:

Venla uudistetussa huoneessaan

Serkukset kuin ilvekset mummin kuuskymppisillä

Leipuri Hiiva ruokaa tekemässä

Ystävykset Venla ja Venni hempeinä

Päivitystä

2006-12-15T22:21:00.000+02:00

Eipäs ole taas aikoihin tullut kirjoiteltua, kiirettä pitää! Venla-neiti pitää äidin kiireisenä, vauhti on edelleenkin päätä huimaava! Viime kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut kaikenlaista.

Sairastelu: Venla oli vajaa kuukausi sitten tosi kipeä. Aluksi neitosella oli vain vähän yskää ja nuhaa, mutta muutamassa päivässä tauti kehittyi kurkunpään tulehdukseksi. Jouduimme yksi yö käymään keskussairaalan ensiavussakin kun neiti ei saanut hengitettyä. Kohtaus meni ohi matkalla sairaalaan, mutta toistui (onneksi lievempänä) kolmena seuraavana yönä. Kuume oli kova, korkeimmillaan 40,2 astetta. Tauti oli viruksen aiheuttama, joten mitään lääkettä ei ollut. Onneksi kuume sitten viimein laski ja neiti parantui.

Syöminen: Kurkunpään tulehduksen aikana Venla laihtui jonkin verran, eikä elopaino ole taudin jälkeenkään karttunut. Neitokainen on nimittäin niin huono syömään, että äiti alkaa olla neuvoton... Kaikki ruoka on pahaa (paitsi herkut) ja ruokaa uppoaa kerralla ehkä kaksi lusikallista. Mä oon yrittänyt kaikkia maailman ruokalajeja, makaronikaan (joka on ollut ennen suurta herkkua) ei enää kelpaa. Toivottavasti tää on joku ohimenevä kausi... Virtaa neidillä kyllä riittää edelleen, mitenköhän paljon sitä olisi jos se söis kunnolla?!

Puhuminen: Venla puhua pälpättää oikein sujuvasti. Lauseet on pitkiä ja tosi monimutkaisia. Kirjaimista puuttuu enää r. Neidin laulurepertuaariin kuuluu varmaan viisikymmentä laulua ja niitä venla hoilottaakin taukoamatta. Meidän aamut alkaa yleensä niin, että Venla ponkaisee ylös sängystään ja alkaa laulaa Titi-nalle DVD:ltä tuttua laulua:" Helätys, hei helätys, nyt aamu pilkistää! Ethän ole väsynyt, sun aion helättää!" Ikävä kyllä äiti ja isi herätetään joka tapauksessa, ollaan sitten väsyneitä tai ei...

Ja vielä loppukevennys. Venla on ollut viime aikoina varsin kiinnostunut sukupuoliasioista ja neito kyseleekin harvase päivä, että onko isillä pippeli yms. Tällainen keskustelu käytiin meillä viime viikolla:

VENLA: Isillä on pimpsukka!
ÄITI: Ei sillä taida olla. Mikäs sillä on?
VENLA: Pippeli!
ÄITI: Niin on. Mikäs Venlalla on?
VENLA: Pimpsukka!
ÄITI: Ihan totta. Mikäs äitillä on?
VENLA: Kaava (karva) pyllyssä!

Eli jokainen voi tuosta itse päätellä mitä sukupuolta se äiti loppujen lopuksi onkaan...

OIKEIN IHANAA JOULUA KAIKILLE JA ONNEA UUDELLE VUODELLE 2007!!!
T: Venla ja vanhukset

Talvi tuli... ja taisi jo mennäkin!

2006-11-06T20:01:00.000+02:00

Viime viikolla se talvi saapui tänne meillekin. Yhtenä päivänä satoi lunta ja myrskysi niin, että tuntui että tupa lähtee lentoon! Venla oli tietenkin valtavan innostunut lumentulosta ja pihalle lähdettiin heti kun lumentulo lakkasi ja tuuli tyyntyi. Pihalla olisi ollut paljon kaikenlaisia hommia, mutta Venlalla on ulkohommien tekoa hankaloittava ongelma. Peukalo ei nimittäin millään pysy tumpuissa oikeassa paikassa. Äiti on epätoivoisena ostanut tusinan erilaisia hanskoja, mutta mikään ei auta... Ilman peukaloa lapioiden yms. välineiden käyttö on suhteellisen kömpelöä, joten ainoaksi tekemiseksi pihalla jää lumensyönti. Sitä neiti harrastaakin aktiivisesti, tänäkin aamuna lumi katosi kiitettävällä nopeudellaparempiin suihin!

Eilen pakkanen vaihtuikin sitten jo vesisateeksi, mutta meitä tyttöjä ei onneksi ole tehty sokerista! Me Venlan kanssa uskaltauduttuun siis pihalle ja saatiin aikaiseksi hieno lumiukko. Venla tosin nimitti sitä apinaksi ja olisi kovasti halunnut haukata "apinan" porkkananenää... Tänään apinasta/ lumiukosta on jäljellä enää pieni torso, pääkin putosi raukalta jo aamupäivällä.

Venla sai viikonloppuna kirpputorilta leikkikeittiön. Mä olin ajatellut ostaa neidille joululahjaksi sellaisen Brion puisen uunin, mutta tämä keittiö oli niin halpa että pakkohan se oli ostaa. Maksoi nimittäin kokonaista viisi euroa! Uunista puuttuu luukku, mutta keittiössä on myös pesuallas ja hana, astianpesukone, lusikkalaatikko ja liesituuletin! Neiti on suhteellisen innostunut uudesta keittiöstään ja äidille ja isälle tarjoillaan vähän päästä herkkuja (esim. makanoonia =).

Hippu-isillä on ollut viime aikoina tosi paljon töitä ja isi on muutamaan kertaan sanonut Venlankin kuullen että on kova kiire ja taitaa tässä paniikki iskeä. Eilisaamuna Venla leikki omassa huoneessaan ja mä tiskasin keittiössä. Hetken päästä huoneesta kuului kirkkaalla äänellä: "paniikki iskee, isille paniikki iskee!". Totuuden kuulee lasten suusta...

Kuvia

2006-10-22T20:36:00.000+03:00

NEITI HIENONA ÄIDIN KUMMIPOJAN
RISTIÄISISSÄ

PIENI BALLERINA

ISI JA VEMPUKKA

ÄITI JA VEMPUKKA

Uusi sänky

2006-10-01T22:27:00.000+03:00

Tapahtui eräänä torstaina klo 20. 30: Venla oli tosi väsynyt ja pesujen ja pusujen jälkeen suunnistettiin sänkyä kohti. Pistin Venlan sänkyyn, lauloin unilaulun ja toivotin hyvät yöt. Menin sitten olohuoneeseen leluja keräilemään ja hetken päästä Venlan huoneesta alkoi kuulua ihmeellistä ähinää. Ajattelin että se oli vaan jotain unihöpötystä ja jatkoin hommia. Ähinä vaan jatkui ja mä käännyin jo lähteäkseni tutkimaan tilannetta, kun Venlan huoneen ovi kävi, neiti käveli tyynesti olohuoneeseen, sanoi päivää ja alkoi leikkiä leluilla joita en ollut ehtinyt vielä kerätä=) Tytsä oli siis päässyt itse pois pinnasängystään!!! Äiti oli siinä vaiheessa pikkasen huuli pyöreenä... Venla ei itse ollut tempusta moksiskaan. Kun kysyin että miten hän oli päässyt sängystä pois, niin Venla vastasi että hyppäsin! Onneksi ei sattunut pahasti...

Äiti ja isi säikähti tästä tempusta kuitenkin sen verran, että lähdimme seuraavana päivänä uuden sängyn ostoon. Löysimme ihan mukiinmenevän jatkettavan lastensängyn käytettyjä kalusteita myyvästä liikkeestä, hintakin oli kukkarolle sopiva. Uusi sänky sijoitettiin Venlan huoneeseen ja pinnasänky tuotiin meidän makkariin. Ajatuksena on, että Venla siirtyisi jossain vaiheessa nukkumaan ensin päikkäreitä uudessa sängyssä ja sitten kun aika on kypsä myös yöunia. Tällä hetkellä neiti ei pysy sängyssä millään ilveellä, joten pinnailu jatkuu meidän huoneessa valvotuissa olosuhteissa. Oli kuitenkin erittäin hyvä että sänky tuli ostettua, sillä Venlan kaveri Venni tulee meille hoitoon ja hän saa nukkua päikkärinsä jatkettavassa sängyssä. Venni on ollut jo muutaman kerran tutustumassa ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Huomenna Venni kokeilee maistuisiko päiväunet yhtä makoisilta täällä meidän katon alla kuin kotona.

Venla on nykyään oikea puhekone. Puhetta tulee paljon ja jatkuvasti, Venla osaa jopa laulaa! Suosikkilauluja ovat Tuiki, tuiki tähtönen, Popsi, popsi porkkanaa, Titi-nalle laulu ja Kolme pukkia. Laulujen sanat tulee tosi selvästi ja sävelkin on monessa laulussa ihan kohdallaan. Venla on oppinut myös vähemmän tärkeitä sanoja... Kun neitiä kakattaa, hän huutaa kirkkaalla äänellä: " Passskattaa, kakka täällä pyllyssä!" Se on kuin musiikkia äidin korville=( Venla nappaa kaikki sanat niin nopeasti, että kertalipsahdus riittää ja kirosana on jo neidin sanavarastossa. Venla on siis papukaija sanan varsinaisessa merkityksessä! Täytyy vaan olla entistä varovaisempi sanoissaan, tuntuu vaan että kirosanoja kuulee nykypäivänä ihan joka paikassa, jopa leikkikentillä!

Kuvia kaipaileville lupaan niitä loppuviikosta, heti kun vaan pääsen taas tolle kotikoneelle. Se on nimittäin harvinaista herkkua nykyään kun Venla nukkuu päikkärit ja yöunet meidän makkarissa. On oikein luksusta kun joskus saa lainata tätä isin kannettavaa ja kirjoitella telkkarin ääressä!

Syksyn touhuja

2006-09-13T12:56:00.000+03:00

Huhu, huh, kiirettä pitää! Viimeiset kaksi viikkoa on ollut yhtä lentoa paikasta toiseen. Kyllä huomaa, että syksy on saapunut kun tuntuu että tekemistä riittää joka päivälle, ehkä joskus vähän liikakin. Olihan meillä toki kesälläkin tekemistä, mutta nyt syksyllä alkaneet muskari, temppukerho ja perhekerho ovat tuoneet arkeen uudenlaista säpinää.

Viime viikko tuntui olevan erityisen täynnä ohjelmaa. Maanantaina käytiin temppukerhossa (koko perheen uusi "harrastus", jossa hiki tippuu niin neidiltä kuin vanhemmiltakin...) ja muina päivinä mm. uimassa, moneen otteeseen pyöräilemässä ja leikkimässä useilla eri leikkikentillä. Torstaina oltiin katsomassa viikon vanhaa poikavauvaa (äidin uutta kummipoikaa!) ja perjantaina pyöräiltiin taas muskariin. Viikonlopuksi ajeltiin Mynämäelle mummua moikkaamaan ja isi pääsi samalla juhlistamaan kaverinsa kolmekymppisiä. Venla tutustui sillä aikaa mummulan pihalla seisoviin eläinveistoksiin. Ne on mummun naapurin tekemiä ja aivan valtavan suloisia tapauksia=)

Venla on tykännyt kovasti näistä uusista aktiviteeteistä. Muskari on selvästi neidin suosikkijuttu, temppukerhoon vasta tutustutaan. Temppukerhossa siis lauletaan ja leikitään ja yleensä siellä on myös temppurata, jota lapset saavat käydä läpi haluamassaan järjestyksessä. Kerhoa on ollut vasta kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla meno on ollut aika hurjaa. Kerhossa on tosi paljon lapsia (puoletkin tosta ryhmästä olis riittänyt), joten meteli on kova ja Venla käy aina vähän ylikierroksilla. Ehkäpä se meno rauhoittuu syksyn edetessä.

Vaipattomuus sujuu edelleen oikein mukavasti. Toki vahinkoja vielä sattuu, mutta suhteellisen mukavasti tytteli pysyy jo kuivana. Ja eilen koettiin myös se kauan odotettu ihme kun neiti kakkasi pottaan!!! Venla oli syömässä ja näytti siltä, että kohta housuun lirahtaa tai pötkähtää. Mä kysyin neidiltä, että onko kakkahätä ja hän vastasi "Joo!" Kysyin myös, että mentäskö sitten potalle ja taas vastaus oli myöntävä! Niin mä vein neidin potalle ihmetyksestä ymmyrkäisenä (nykyään nimittäin vastaus joka kysymykseen on tiukka EI!) ja niinhän se kakka saatiin puristettua sinne pottaan! Ja sama toistui vielä toistamiseen samana päivänä, eli ehkä tässä asiassa ollaan etenemässä oikeaan suuntaan, jes!

Nyt täytyy häpeillen myöntää, että vaikka mä viime kirjoituksessa hehkutin kestovaippailun lisääntymistä, niin kyllä se on tainnut ikävä kyllä hiipua. Koska Venla tarvitsee nykyään niin vähän vaippoja, niin tuntuu siltä että käytetyt vaipat jotenkin jää nurkkiin lojumaan ja haisemaan. Seli, seli laiskuutta tää kai on! Mutta sellaiset harkkahousut mä aattelin kuitenkin tilata ensitilassa. Ne olis tosi käytännölliset muskarissa, temppukerhossa yms. koska ne kestää yhden pissan. Venla ei nimittäin pysy kuivana jos sille laittaa tavallisen vaipan päälle, ehkä se ajattelee että siihen on lupa pissata. Tuntuu tyhmältä pitää neidillä vaippaa, kun vaipattomuuskin sujuu jo niin hienosti. On kuitenkin noloa jos pissat lorahtaa jumppamatolle tai muskarin lattialle, joten harkkahousut kuulostaa unelmahankinnalta!

Oltiin viime tiistaina pitkästä aikaa neuvolan tätiä moikkaamassa. Venla oli kasvanut tosi paljon viime kerrasta; pituutta oli 81,5 cm ja painoa tasan kymmenen kiloa. Neiti oli oikein reipas, mitä nyt vähän itkeä tirautti kun lääkäritäti (paikalla oli siis myös neuvolalääkäri) tutki korvat ja kun piti mennä makaamaan mittauslaitteen päälle. Venla esitteli myös menestyksellisesti juoksu- ja pallonheittotaitojaan. Neiti oli siis kaikinpuolin hyvin kehittynyt, joten seuraava käynti on vasta puolen vuoden päästä kaksivuotiaana.

Meidän neidistä on viimeisen kuukauden aikana kehittynyt oikea pusu-halityttö. Erityisen ihanaa on aamuisin, kun likka herää, sanoo moi ja halaa ja pussaa oikein antaumuksella. Niin, Venla nukkuu nykyään suurimman osan yöstä meidän välissä koska häntä omien sanojensa mukaan pelottaa. Osasyynä yöheräilyyn voi olla myös hampaat, joita tuntuu puskevan kiihtyvällä vauhdilla. Nyt kun me ollaan Hipun kanssa totuttu nukkumaan tämän kolmannen pyörän kanssa, niin oikeastaan sitä jo yöllä odottaa, että millonkas se neiti herää ja sen saa nostaa väliin. Vaikka usein yöllä äiti tai isi saa monosta nokkaansa (neiti on tykästynyt poikittaiseen x-asentoon), niin kyllä se vaan on ihanaa kun joku lämmin paketti tuhisee siinä vieressä ja aina välillä ottaa kädestä kiinni...

Nukenvaunut

2006-08-21T21:31:00.000+03:00

No nyt ne on hankittu! Nimittäin nukenvaunut. Venla rakastui yhden tutun tytön vaunuihin jo alkukesästä niin kovasti, että puistoilu oli äidille ihan tuskaa neidin innostuksen vuoksi. Venla halusi kovasti työntää tytön nukenvaunuja, syöttää vauvaa yms., mutta kyllähän sen ymmärtää, että tyttö ei oikein ajatukselle lämmennyt. Aina kun satuttiin tytön kanssa samaan aikaan puistoon, sai äiti juosta tukka putkella neidin perässä ja toppuutella pikkuista nukenhoitajaa. Vaikka tyttö antoi usein Venlan kokeilla vaunujen työntämistä, ei se kuitenkaan neidille riittänyt, vaan koko ajan olisi pitänyt olla työntämässä ja hoivaamassa.

Viikonloppuna multa meni sitten lopullisesti hermot ja niin sitä lähdettiin vaunuostoksille. Olin jo aiemmin yrittänyt löytää nukenvaunuja lastenkirppiksiltä, huuto.netistä ja vaikka mistä, mutta tulin siihen tulokseen, että käytettyjä vaunuja ei vaan löydy mistään. Vaunuissa pitää nimittäin olla taitettava työntöaisa, neiti kun on vielä lyhyenläntä vanhanaikaisia vaunuja työntelemään. Mulla oli mielessä Brion vaunut, sellaiset käheet yhdistelmävehkeet. Mutta kun niitä ei myyty missään! Kierrettiin kaikki maailman marketit ja lastentarvikeliikkeet, mutta EI! Yleensä tarjolla oli vain aivan järisyttävän värisiä ( pinkkiä, pitsiä ja härpäkkeitä riitti) vaunuja, jotka kuitenkin maksoivat maltaita. Ja ne olis maksaneet myös äidin mielenterveyden jossain vaiheessa...

Muksumassista löytyi sitten sellaiset jotka mä kelpuutin. Tummansiniset yhdistelmävaunut, joissa on taitettava aisa. Täytyy lisätä tänne kuva huomenna kunhan sellaisen kerkeän näpätä. Onhan noidenkin vaunujen kuosissa pieniä nalleja, jotka olisin voinut jättää poiskin, mutta kyllä niitä kattelee ennemmin kuin niitä pinkki-hirvityksiä.

Ostosreissulta kotiuduttuamme päätimme lähteä vaunujen koeajelulle puistoon. Ei kuitenkaan päästy puistoon asti, Venlaa kun kiinnosti enemmän pihlajanmarjojen heittely sadevesikaivoon... Että se siitä innostuksesta! Katsotaan nyt seuraavan kerran puistossa, että käykö siinä niin, että jonkun toisen tavarat on aina mielenkiintoisempia kuin omat!

Lentsussa

2006-08-08T21:58:00.000+03:00

Meihin iski Venlan kanssa kauhea kesälentsu. Nokka vuotaa kuin öljykannu ja kurkku on ihan tajuttoman kipeä=( Kummallakaan ei oo onneks ollut kuumetta, mutta on tää helteellä sairastaminen silti kökköä. Venla on nukkunutkin aika repaleisesti, viime yönäkin heräili useaan otteeseen. Meillä oli viime yönä sellainen järjestely, että Hippu otti Venlan yöllä viereensä nukkumaan ja mä hiivin Venlan huoneeseen köhimään. En olis millään pystynyt olemaan yskimättä tai niistämättä ja Venla olis herännyt joka köhinään. Vähän kuuden jälkeen neiti päätti herätä lopullisesti vaikka olikin vielä tosi väsynyt. Niin sitä piti äidinkin kammeta itsensä ylös ja puuron tekoon...

Pottailusta ja vaippailusta on pitänyt kirjoittaa useaan otteeseen. Venla kävi tosi hienosti potalla ennen kaikkia lomareissuja, mutta jotenkin se pottailutaito unohtui siinä kaikessa tohinassa. Pari päivää sitten muisti ilmeisesti palautui, koska melkein kaikki pissat tuli yhtäkkiä pottaan tai pyttyyn. Venlasta on valtavan hienoa vetää vessa pissan jälkeen ja se on toiminut varmasti lisäinnostajana tässä pissaprojektissa. Kakat tulee edelleen vaippaan, vaikka neiti niistä usein ennakkoon ilmoittaakin. Hermot eivät vain kestä potalla istumista ja odottelua, joten tortut tuoksahtavat vaipassa yleensä minuutti sen laittamisen jälkeen. Mutta hiljaa hyvä tulee!

On tosi ihanaa kun lisääntyneen pottailun ansiosta vaippailu on vähentynyt ja kestovaipat riittävät paremmin kuin ennen. Täytyisi ostaa vielä muutama vaippa, niin voitais jättää ikuiset hyvästit kertiksille. Mä olen ollut tosi tyytyväinen Fuzzi bunzeihin ja Swaddlebeeseihin, ne pysyvät mukavan kuivina eivätkä falskaa. Swaddlet toimivat hyvin myös housuvaippoina, joten niitä täytyisi saada pari lisää heti kun Kelan rahakirstu seuraavan kerran aukeaa!

Oltiin viikonloppuna Kirjurissa pyöräilemässä ja Pelle Hermannin puistossa leikkimässä. Kirjurissa oli samaan aikaan myös Tivoli Sariola ja Hippu-isin oli pakko päästä kokeilemaan pallonheittoa. Palkintona olisi ollut apina-pehmolelu ja isi ryhtyi intoa täynnä apinan metsästykseen. Aidan maalaus oli kuitenkin tehnyt heittokädestä voimattoman ja saaliiksi jäi lopulta vain lohdutuspalkinto. Venla oli kuitenkin hyvin tyytyväinen muovikukkaansa. Kukka kulki mukana koko loppupäivän ja neiti haisteli ihastuneena kukan suloista muovintuoksua, ah!

Kesäreissaajat

2006-07-23T13:13:00.000+03:00

Onpas ollut mukavaa olla viikko kotosalla! Koko kesä on mennyt reissatessa pitkin ja poikin Suomea. Mukavaahan se on ollut, pidemmän päälle kuitenkin aika rassaavaa. Huomenna kuitenkin täytyy startata kohti Jokelaa, siellä odottaa katonmaalausurakka. Kaiken tämän tohinan keskellä täytyy vaan muistaa, että talvella sosiaalinen elämä on paljon suppeampaa, eikä silloin tule lähdettyä minnekään. Joten nautitaan nyt reissaamisesta oikein varastoon!

Paljon ollaan siis tehty ja touhuttu. Ruisrock-viikonlopun jälkeisellä viikolla suuntasimme auton nokan kohti Jyväskylää. Venla ja Helmi-serkku osasivat jo mukavasti leikkiä yhdessä, tai miten sen sanoisi, yhdessä erikseen. Tytöt touhottivat siis suurimman osan ajasta omia juttujaan ja välillä huomasivat toisenkin olemassaolon. Suurimmilta riidoilta kuitenkin vältyttiin ja mukavaa oli!

Jyväskylästä suuntasimme Pohjois-karjalaan, Enoon. Enossa asustelee serkkuni pesueensa ja miehensä kanssa. Tytöt olivat kasvaneet valtavasti, Petra on 6-vuotias ja Piitu 4-vuotias. Siitä olikin jo kaksi vuotta aikaa kun oltiin viimeksi tyttöjen kanssa nähty, mutta molemmat vakuuttivat vielä muistavansa viime visiittini. Tyttöjen lisäksi perheeseen kuuluu hevonen, kaksi koiraa ja kaksi marsua. Venla pelkäsi aluksi tosi paljon marsuja, vaikka marsut nököttivät kiltisti kaltereiden takana häkissään. Aina kun jompikumpi liikahti tai päästi pienenkin äänen, niin neiti parahti ja tarrasi hädissään kiinni kaulaan. Seuraavana päivänä Venla sai syöttää marsuille salaattia ja alku-ujostelun jälkeen neiti ei olisi muuta tehnytkään! Loput päivät Venla hokikin aina häkin ohittaessaan "maasu-maasu" ja vaati päästä kurkistamaan häkkiin.

Koiriin Venla ei tottunut koko reissun aikana. Koirat olivat aika isoja ja mustia, sekä hyvin innokkaita tekemään tuttavuutta. Venla Hyppäsi aina syliin kun koira yritti lähestyä, osoitteli koiria ja toisteli "mussta-mussta". Hevonen sen sijaan oli Venlan mielestä ihana ja Venla matkikin komeasti hevosen hirnahtelua ja hörinää=)

Enosta kurvasimme taas Jyväskylään, josta jatkoimme matkaa kotiin. Perässä seurasivat myös Johanna, Juha ja Helmi. Keskiviikkona suuntasimme Naantaliin ja Muumimaailmaan. Olin jo edellisenä päivänä tehnyt etukäteishankintoja ja ostanut Venlalle Muksumassin alesta muumipeikon. Venla tykästyi kovasti peikkoonsa, joka pääsi iteoikeutetusti mukaamme Muumimaailmaan. Venla meinasi tikahtua innostukseen aina kun sanoin, että kohta mennään sinne Muumipeikon kotiin. Neiti heilutteli Muumiansa ja kikatteli.

Muumimaailmassa riitti katselemista ja kuuntelemista. Näimme mm. Niiskuneidin, noidan Pikkumyyn, Muumipapan, Nuuskamuikkusen, Hattivatteja ja monia muita. Tarkemmin ajateltuna ainut jota emme bonganneet, oli Muumimamma. Teatteriesitys oli oikein viihdyttävä, Venlakin jaksoi hienosti istua sylissä koko esityksen keston ajan (puoli tuntia) ja erityisen hauskaa oli aina kun Hemuli sai sähköiskun hattivatista! Helmi muisti hienosti seuraavana aamunakin mitä esityksessä tapahtui ja ketä siellä Muumimaailmassa oikein nähtiin. Molemmilla tytöillä oli seuraavana yönä unikavereina Muumilaakson asukit!

Muumimaailmasta jatkoimme matkaa Rymättylän Lomahyppäykseen. Lomahyppäys on viihtyisä maatila, josta voi vuokrata mökkejä ja jossa voi tutustua maatilan eläimiin. Seuraavana päivänä teimmekin tuttavuutta poniin, hevosiin, kissaan, kaneihin ja kahteen vallattomaan vuoheen. Tilan isäntä antoi toisen vuohista Hipun talutettavaksi, eikä se ollutkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella! Vuohi oli onneksi kuttu, joten säästyimme suurimmilta sarvenrei`iltä!
Poni oli oiken ihana otus, sitä olisi saanut rapsuttaa vaikka koko päivän. Tytötkin uskaltautuivat rapsuttamaan ponia ja siitä rohkaistuneena Venla olisi halunnut rapsutella myös hevosia. Äiti kuitenkin päätti, että sivustakatselu ja vilkuttaminen riittäisi tällä kerralla...Olivat muuten melko kookkaita polleja! Lomahyppäys oli siis käymisen arvoinen paikka ja se on varmasti ensi kesänkin visiittilistalla Muumimaailman ohella=)

Jos tähän lopuksi naputtelisin päivitystä myös pikkuneidin taidoista.

SYÖMINEN: Venlasta on viime aikoina kehkeytynyt hirmusyömäri, ruoka uppoaa lähes joka kerta mukisematta ja maiskuttelujen kera. Neiti osaa jo hienosti syödä itse, ja oma lusikka on saatava mukaan joka ruokailuun. Äidillä on kuitenkin kakkoslusikka, jolla pistellään pöperöä nenän alle kun neidin syömisinto hiipuu. Venla tykkää kaikista perusruuista, jauhelihakastikkeesta, makkarakeitosta jne. Makarooniin neiti ihastui viime viikolla, mutta peruna uppoaa edelleen oikein hyvin. Etupihan karviaispuskaa on joka päivä harvennettu tarkalla silmällä. Yleensä Venla syö muutaman marjan, lopuista puraisee palan ja tuo sen sitten äidille syötäväksi. Parhaimpina päivinä marjat ovat olleet pissamarinoituja, namskis!

NUKKUMINEN: Venla nukkuu yönsä pääasiallisesti omassa sängyssään. Aamulla kuuden nurkilla haen kitisevän neitosen meidän väliin jatkamaan untaan, jota riittää yleensä seitsemään asti. Reissussa tytteli vetäisi ennätysunensa ja heräsi eräänäkin aamuna vasta varttia vaille yhdeksän! Päikkäreitä Venla nukkuu kahdesta kolmeen tuntia ja nykyään aina sisätiloissa.

HÖPÖTYS: Venla juttelee tosi kovasti ja uusia sanoja ilmaantuu päivittäin. Ensimmäinen kahden sanan lausekin kuultiin muutama viikko sitten kun Venla ei halunnut antaa Papi-pupuansa mummun halattavaksi, vaan sanoi "Ei saa!". Mistäköhän lie tuollaisenkin kiellon oppinut... Muita viime aikaisia sanoja on mm. musta, mustelma, koila (koira), hauva, täällä, siellä ja tärkeimpänä tietenkin passska, jonka neiti nappasi sanavarastoonsa kun äiti kimpaantui hajonneeseen puhelimeensa. Täytyy vastaisuudessa olla hieman varovaisempi kielenkäytössään!

Päivitystä pitkästä aikaa

2006-07-05T21:37:00.000+03:00

Pahoittelen suuresti pitkää katkosta kirjoittelussa, mutta neiti näpsäkkä on imenyt päivittäin äidistä kaikki mehut ja iltaisin sänky on vetänyt puoleensa magneetin lailla... Mutta jos tänään jaksaisin muutaman rivin rustailla.

Kolme viikkoa sitten torstaina pakkasin kimpsut ja kampsut, otin neidin kainaloon ja hyppäsin junaan. Määränpäänä oli Jokelan mummila, jossa viihdyimme siis lähes kolme viikkoa! Ensimmäisenä viikonloppuna olin kaverini häissä Lohjalla ja Venla jäi mummin ja papan hellään hoitoon. Seuraavalla viikolla myös Hippu-isi kurvasi Jokelaan juhannuksen viettoon. Juhannusta vietimme grillaillen ja hyvästä seurasta nauttien, Venla parantui sopivasti rokotteen nostattamasta kuumeesta. Sitä olikin ollut kolme päivää ja huono olo vaivasi etenkin öisin. Onneksi sivuvaikutukset olivat suhteellisen vähäiset ja juhannuksena neiti porhalsi entiseen tahtiin.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Hippu lähti viikon työmatkalle Floridaan ja me vietimme Venlan kanssa leikintäyteisen viikon Jokelassa. Mummilla oli nimittäin joka päivä hoitolapsia, joten Venlalla riitti puuhaa. Jotenkin tuntuu siltä, että Venla riehuu Jokelassa tavallista enemmän. Tälläkin kertaa neiti työllisti kaikki aikuiset ja jopa kaiken nähnyt mummi huokaisi, ettei ole koskaan pitkän lastenhoitouransa aikana törmännyt noin vilkkaaseen lapseen...

Erityisen vilkas Venla oli iltaisin ulkoilun jälkeen, jolloin kaikki kiellot kaikuivat kuuroille korville. Mummin jauhokaapin neitokainen tyhjensi valehtelematta 50 kertaa illassa, suosittuja kohteita olivat myös astiakaappi, kukkateline, kirjahylly valokuvineen, kaikki jakkarat yms. joiden päällä voi keikkua. Pihalla ykkösjuttuja olivat sorsalampi, mummin kastelukannu (joka sisälsi likaista lampivettä ja lannotteita), halkopino... Eli vauhtia on piisannut, eikä tuo vauhti kauheasti ole kotonakaan hiljentynyt.

Meitä kävi Jokelassa katsomassa liuta kavereita ja sukulaisia. Joidenkin kanssa Venla kaveerasi heti, mutta etenkin miespuoliset vieraaat saivat aikaan itkukohtauksen. Topi-enoa ja Erkki-setää Venla vierasti eniten ja suostui vain nököttämään äidin sylissä kasvot tiukasti rintaa vasten painettuna. Kun vieraat pääsivät autoonsa ja starttasivat lähteäkseen, piristyi neitikin ja vilkutti hyvin helpottuneen oloisena perään...

Myös Pyysumpun tädit Johanna ja Ilona pyörähtivät Jokelassa ja sekös äitiä riemastutti. Olimme sopineet Johannan kanssa, että hän tulee Jokelaan kyläilemään ja illalla käydään katsastamassa Järvenpään blueskatu. Suureksi yllätyksekseni junasta astuikin kaksi neitokaista, Ilonakin oli päässyt hääkiireiltään pienelle visiitille. Oli ihana jutella höpö-juttuja kolmistaan, tuli ihan Rauman ajat mieleen! Pian sitten taas nähdäänkin Ilonan ja Teemun häissä, jee=)

Venla vaikutti hyvin tyytyväiseltä päästyään vihdoin maanantaina kotiin. Ensitöikseen neiti marssi olohuoneeseen, laittoi DVD:n päälle ja asettautui sohvalle hyvään Ti-Ti nallen katseluasentoon. Ei ollut Ti-Ti reissussa unohtunut, päinvastoin! Kaikki vanhat lelutkin tuntuivat taas erityisen hienoilta, vaikka edelleen Papi-pupu on se kaikista rakkain. Eilen Venla ihastui myös pienempään leikkipupuun, joka pääsi Ison-Papin kanssa neidin päikkäriseuraksi. Tämä pienempi pupu ristittiin tietenkin Pikku-Papiksi...

Venla nukkuu nykyään vain yhdet päikkärit n. klo 12-14.30 ja nekin sisällä. Vaunut alkoivat käydä ahtaaksi ja muutenkin päikkärit olivat repaleisemmat ulkona kuin sisällä. Nyt kun Venla nukkuu sisällä, voi äiteekin ottaa silloin tällöin rauhallisin mielin pikkupäikkärit, tai joskus vähän isommatkin. (Jokelassa äidin päikkäriennätys oli kolme tuntia...)

Kotona ollaan tällä erää perjantaihin asti, jolloin lähdetään mynämäelle. Viikonloppu kuluu Ruisrockissa ja Venla viettää laatuaikaa mummun kanssa. Kyllä saa mummun kastelukannut ja kukat kyytiä kun neiti ryhtyy pikkupuutarhuriksi!!

Uimamaisteri

2006-06-13T22:08:00.000+03:00

Kokeiltiin tänään uutta uima-allasta ja sehän oli valtava hitti! Neitiä ei meinannut saada millään sisälle, vaikka vesi oli vähän viilukkaa. Tässä muutama otos, joista välittyy lutraamisen riemu!

Aurinkoinen aamupäivä Kirjurissa

2006-06-06T14:27:00.000+03:00

Ihanaa, kesä on vihdoin saapunut! Me oltiin Venlan kanssa aamulla Kirjurinluodossa päivää paistattelemassa. Mukana olivat myös Inka ja Vensku-poika. Venla nukkui aamulla aika myöhään ja Kirjuriin asti ehdimme vasta puoli yhdentoista aikoihin. Ensin lapsoset leikkivät Pelle Hermannin puiston vempeleissä. Lämpötila oli jo aamusta reippaasti yli kahdenkymmenen asteen ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Venlalla oli päällään caprit ja t-paita ja äiteetä huolestutti kovasti mahdollinen ihon käristyminen. Vainoharhaisena lisäilinkin aurinkorasvaa minuutin välein, lisävaatetusta ei siinä kuumuudessa voinut harkitakaan. Nestetankkaustakin harrastettiin tiuhaan tahtiin.

Puistosta suuntasimme Kokemäenjoen rantaan, johon oli juuri ajettu uutta hiekkaa. Hieno hiekka oli rannassa sekoittunut veden kanssa ihanaksi liejuksi, jota lapset tietenkin rakastivat! Ja se vesi vasta ihanaa olikin! Äitien mielestä aivan liian kylmää polskutteluun, tenavien mielestä juuri sopivaa=) Ensin kastui housut, sitten vaippa ja lopulta lapset olivatkin pyllyä myöden pulikoimassa. Veden kanssa läträäminen piti kuitenkin lopettaa kun hiekkaa levittävä traktori tuli takaisin. Tänään tuli ainakin todistettua ettei Venla kärsi "vesikauhusta"! Huomenna voidaankin testata uutta lastenallasta ja polskutella vähän kauemmin. Kyllä kesä on sitten ihanaa aikaa!!!

Venlasta on muuten kehkeytynyt viime aikoina varsinainen äidin tyttö. Jos äiti kehtaa yrittää esim. ruuanlaittoa silloin kun neiti on hereillä, niin metakkahan siitä syntyy. Venla huutaa ja kitisee jalassa roikkuen, on koko ajan pyllyn takana vahdissa, penkoo keittiön kaappeja, kaataa syöttötuolin tai yrittää kiivetä keittiöjakkaralle. Kotiäidillä pitäisi olla sata kättä ja jalkaa, jotta kotityöt onnistuisivat pikku ihmisten hereilläoloaikana. Mainittakoon vielä se, että isi saa kyllä rauhassa lukea lehteä, tehdä ruokaa tai muuten vaan puuhastella... Mihin se tasa-arvo jäi!!

Neiti taitaa nykyään myös kiipeilyn jalon taidon ja sohvalle kipuaminen onnistuu ongelmitta. Usein neiti käy itse laittamassa DVD-soittimen päälle ja nousee sohvalle istumaan kaukosäädin kädessä. Sillä tyttö osoittelee laitetta ja hihkuu "tää-tää!". Äidiltä ja isiltä alkaa tämä tää-tää, eli Ti-Ti nalle, tulla jo korvistakin ja äiti huomaa usein kesken ruuanlaiton tms. hyräilevänsä jotain Ti-Ti-laulua: "Ti-Ti nalle se innoissaan nyt lähtee retkelle. Kuka tahtois mukaan tulla Ti-Tin vierelle... " Pitäisköhän harkita töllötyskieltoa tai ostaa uusi DVD-levy...

Hassu hattuilija ja muita tarinoita...

2006-05-29T17:43:00.000+03:00

Venlasta on tullut hatturiippuvainen. Tyttö haluaisi nimittäin pitää hattua jatkuvasti päässään...sisällä! Ulkona pipot lentävät komeasti, mutta sisällä päässä täytyy olla hattu, parempina päivinä kolmekin! Yhtenä aamuna neidillä oli päässään kolme hattua ja äidin yökkärihousut. " On meillä hassu tyttö, tuo Venla tyttönen. Kun Venla menee leikkimään on näky komea! Kas, näin heiluu hatut ja hatut heiluu näin...!" Viereisessä kuvassa hattu on heitetty pois (autossakaan ei kuulu pitää hattua päässä) ja Venla poseeraa isin arskalasien kanssa. Taitaa lasit sopia paremmin Venlalle kuin isille!

Venla on myös hyvin riippuvainen unipupustansa. Pupu on ennen ollut Venlan sängyssä unikaverina, eikä neiti ole siitä päivällä piitannut pätkääkään. Tänään pupu piti ottaa mukaan kauppaan ja vaunuihin päikkäreiden ajaksi=) Mä olen jo suunnitellut toisen samanlaisen pupun ostamista häviämisen tai muun tapaturman varalle... Mistäköhän Taina osti ton pupun vuosi sitten, täytyykin sitä kysäistä!

Meillä oli viikonloppuna paljon kaikenlaista touhua ja tohinaa. Carita-kummi tuli meille yöksi perjantaina ja lauantai-aamuna startattiin kohti Jyväskylää. Carita meni sukulaistyttönsä väitöstilaisuuteen ja me Helmi-serkun synttäreille. Oli tosi mukavaa saada matkaseuraa!

Helmi oli vielä päiväunilla kun me saavuimme Jyväskylään, mutta illemmalla serkukset sitten kohtasivat. Leikit sujuivat jo mukavasti ja märkiä pusujakin vaihdettiin. Sain yhden pusuista ikuistettuakin, on siinä sitten söpöt serkukset!! Helmi oli jo niin iso ja tomera tyttö. Serkku muisti aina vanhempana ja viisaampana torua kun Venla teki jotain tuhmaa: "Soo, soo Tella!" Myös laulaminen sujui Helmiltä hienosti, saimme kuulla monia klassikoita, kuten: Tili-tiliteijaa laulaa (Peipon pesä-laulu), Ihhahhaa ja Paajon oonea vaan! Etevä tyttö, ei voi muuta sanoa!

Viikonloppuna vahvistuivat myös epäilyt siitä, että tavallinen maito ei sovi Venlan vatsalle. Heti kun neiti söi vähän tavallista jäätelöä tai joi maitoa, niin maha oli löysä. Soitin tänään neuvolan tädillekin ja hän suositteli laktoosittoman maidon antamista. Sitä mä annoinkin Venlalle jo viime viikolla, mutta se veti mahan niin kovaksi, että kakka tuli ainoastaan itkun kera... Eli molempi pahempi. Mä annan sille nyt vielä tämän viikon tota laktoositonta ammua ja katsotaan tilannetta sitten uudestaan.

Tähän loppuun täytyy vielä mainita, että Venla fanittaa Lordia ihan kympillä. Likka osaa jopa laulaa mukana " Haad vook", eli hard rock! Pienestä se on fanittaminen aloitettava. Hyvä Suomi, hyvä Venla! Kaksitoista pistettä tulla pätkähtää!!

Jälleen kotona!

2006-05-19T22:01:00.000+03:00

Palattiin reissusta kotiin tiistaina ja nyt onkin taas perjantai... Aika menee hävyttömän nopeasti, aina on kiire jonnekin. On sitten jäänyt tää blogin päivittäminenkin vähemmälle, laiskuutta se kai vaan on!

Mä olin viime viikonloppuna kaverini Tainan polttareissa Lohjalla. Venla oli mummin ja papan hellässä hoivassa ja oli ainoastaan muutaman kerran haikaillut "ättän" perään kun ulko-ovi oli käynyt. Papan sylissä neiti ei aluksi ollut viihtynyt yhtään, pienen totuttelun jälkeen pappakin kelpasi leikkikaveriksi.

Äidillä oli kyllä oikein mukavaa ja polttarit olivat juhlakalun näköiset; vauhdikkaat ilman turhaa örveltämistä. Oli ihanaa nähdä Rauman kavereita ja vaan olla. Kotona sitä ei turhan usein ehdi vaan olemaan, aina on mielessä pyykinpesua, siivousta jne. jne. Polttariohjelmassa oli muuten mm. Zorbausta (siis morsmaikku tungettiin isoon ilmalla täytettyyn palloon ja vieritettiin mäkeä alas;), lypsämistä, elämänohjeiden keräämistä omenapuvussa... Jos oli polttarit hauskat, niin häät ne sitten varmasti upeat ovatkin! Sinne joudun menemään yksin, Hipun kaverilla kun on samana päivänä häät Turussa. Venlaa hoitaa silloinkin luultavasti mummi tai mummu.

Venlan vauhti on koventunut päivä päivältä ja kyllä isi ja äiti ovat iltaisin suhteellisen kuitteja. Verrattuna muihin samanikäisiin kavereihinsa (joista monet ovat poikia) voisi sanoa Venlan vauhdin olevan satakertainen. Kun toiset jaksavat leikkikentällä keinua ja leikkiä hiekkaleluilla, niin Venla syö kaiken minkä maasta löytää ja sanoo "nam" aina kun kohdalle osuu erityisen herkullinen kaarnanpala tai kivi... Keskittymiskyky on siis tällä hetkellä nollissa, kai se siitä joskus kehittyy, kehittyyhän? Ehkä parempaan suuntaan ollaan menossa, koska tänä aamuna Venla valitsi lelulaatikosta kirjan ja toi sen luettavaksi. Neiti jaksoi istua sylissä kymmenen minuutin ajan ja kirja tuli luetuksi muutamaan otteeseen. Tämä suosikkikirja oli nimeltään "Dudu pukee itse". Toinen ykköskirja tällä hetkellä tuntuu olevan "Mummo on paras"-kirjanen. Mummu tuleekin sopivasti kylään huomenna, taitaa tykästyä Venlan lukumieltymyksiin=)

Pienen pieni veturi, aamulla kerran...

2006-05-10T10:19:00.000+03:00

...lähti kohti Jokelan mummilaa! Tultiin eilen Venlan kanssa junalla Jokelaan, tai oikeastaan Riihimäelle asti. Sieltä edettiin Jokelaan papan kyydissä. Junamatka meni ihan mukavasti, Venla nukkui n. 40 minuuttia Pori-Tampere välillä ja heräsi juuri ennen pääteasemaa. Juna oli vähän myöhässä, joten meidän ei tarvinnut yhtään odotella Riihimäen junaa. Intercityssä meillä oli kahden hengen allergiahytti, kaikki perhehytit kun olivat varattuja. Venlaa vähän harmitti kykkiä kahdestaan pienessä tilassa, joten kävimme ravintolavaunussa haukkaamassa lounasta. Ollaan muuten Venlan kanssa melkein sukua julkkikselle, kun näyttelijä Reino Nordin ryhtyi juttusille ravintolavaunussa. Sitä huvitti Venlan syömispuuhat ja se kertoili juttuja omasta kaksivuotiaasta pojastaan. Oli oikein mukava tyyppi! Venla ei kyllä pystynyt keskittymään ruokailuun tippaakaan kun vieras setä höpötteli vieressä...
Jokelaan päästiin siis kunnialla, junamatkailua täytyy harrastaa tulevaisuudessakin.

Jokelassa Venlaa odottivat äidin hoitolapset ja mummi. Venla ei kauheasti vierastanut tällä kertaa, paitsi illalla kun minä ja äiti lähdettiin lenkille kahdestaan. Venla jäi papan hoiviin ja oli ollut hieman hankala Vinku-Iita... No onhan tässä viikko aikaa totutella kaikkiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin. Hoitolasten kanssa Venla paineli menemään niin kuin ennenkin, tippui siinä tohinassa yksi kukkaruukkukin=)

Keväthulinoita

2006-05-01T19:12:00.000+03:00

Kylläpäs aika on kulunut taas nopeasti! Edellisessä jutussa toivoteltiin hyvää Pääsiäistä ja tätä kirjoittaessani on jo Vappukin melkein ohi... Kiireistä se on tämä kotiäidin elämä. Kuten armas siskonikin kerran sanoi, että ethän sä millään kerkeä palaamaan töihin, kun sulla on aina niin paljon tekemistä. Ja se on kyllä aivan totta. Pohdittiin taannoin Inkan kanssa, että miten ihmeessä kotityöt tulee hoidetuksi silloin kun käy töissä. Aika ei yksinkertaisesti riitä!!! Apuva, onneksi töihinpaluu häämöttää edessä vasta ensi vuoden puolella=)

Meille on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista muutaman viikon sisällä. Pari viikkoa sitten Hippu-isi oli yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla Lapissa ja me tytöt jäätiin kahdestaan kotiin. Kyllä arvostus YH-äitejä kohtaan nousi huimasti niiden kolmen päivän aikana! Jatkuva vastuun kantaminen uuvuutti kummasti! Olihan meillä toki oikein hauskaakin kahdestaan, käytiin yhdessä sirkuksessa ja poljettiin tuhatta ja sataa kaupungin halki muskariin...eikä edes myöhästytty kuin 5 minuuttia!

Sirkus oli Venlan mielestä mahtava juttu, likka jaksoi hytkyä melkein puolentoista tunnin ajan joka kerta kun jostain kuului vähänkin musiikkia muistuttavaa hyminää. Sirkuksessa oli paljon eläimiä, mm. koiria, poneja, laama ja kameli. Vaikka sirkusta pyöritettiin selvästikin pienellä budjetilla, niin mielestäni tunnelma oli mukava ja temputkin viihdyttäviä. Ja pääasiahan oli, että Venla viihtyi=)

Tulihan se kevät vihdoin tänne Poriinkin! Viime aikoina on ollut upeita ilmoja ja me ollaankin ulkoiltu tosi paljon. Venlan kanssa olisi kiva ulkoilla, ellei likka söisi kaikkea mitä eteen sattuu. Ruokalistalla onkin viime aikoina ollut monenlaisia herkkuja: kiviä, hiekkaa, roskia ja kaarnaa...Ilmeisen hyvältä maistuvat, niin innokkaasti niitä suuhun tungetaan. No säästäähän siinä ruokakuluissa kun vatsa tulee täyteen pihalla leikkiessä;)

Venla on nykyään oikea duracell-pupu, eteenpäin mennään ainoastaan juosten. Neiti on kyllä myös tosi ketterä ja kaatuilee harvoin. Uusin villitys on kiipeileminen ja sitä Venla harjoittelee ahkerasti leikkipuiston portaissa. Kotona kiipeilytelineeksi kelpaa myös nojatuolin rahi. Tuntuu siltä, että joka päivä Venla hoksaa jotain uutta ja on aina vain itsenäisempi. Ruoka maistuu nykyään huomattavasti paremmalta omasta lusikasta ja suhteellisen mukavasti itsenäinen syöminen jo onnistuukin. Suhteellisen mukavasti tarkoittaa siis sitä, että joka kolmas lusikallinen löytää tiensä suuhun, suurimman osan ruuasta äiti keräileekin lattialta. Mutta harjoitus tekee mestarin!

Vappua juhlistimme kotosalla yhdessä Inkan, Jussin ja Vennin kanssa. Päivä kului grillaillessa ja lasten kanssa peuhatessa. Oheisessa kuvassa Venla on virittäytyneenä iloiseen vapputunnelmaan!

Tyttö olet tähti!

2006-04-15T21:58:00.000+03:00

Hyvää pääsiäistä!

Kotiuduttiin tänään Mynämäen mummulasta, siellä riitti taas touhua ja tohinaa. Venla oppi sanomaan "nami-nami" (valitettavasti tämä uusi taito ei vaikuttanut ruokahaluun...) ja laulamaan "laa-laa". Hienoin opittu taito oli kuitenkin tanssahtelu musiikin tahdissa. Tai onhan Venla sitä ennenkin harrastanut, mutta nyt nähtiin suorastaan ilmiömäisiä koreografioita Piippolan vaari-biisiin. Traileri elokuvasta Venla on TÄHTI!

Uudet menopelit

2006-04-10T12:03:00.000+03:00

Meidän on jo jonkin aikaa pitänyt ostaa Venlalle matkarattaat. Lauantaina lähdettiin huviajelulle kirpparille, mentiin etsimään turvaistuinta pyörään. Turvaistuinta ei löynyt, mutta matkarattaat löytyivät! Hinta oli mielestäni oikeinkin mukava, vain 45 euroa=) Rattaissa ei ole mitään vikaa, kangas on ehjä ja haalistumaton ja kuosikin ihan kiva! Kaupassa moisista vehkeistä saisi pulittaa useita satoja euroja, hui..

Samalla reissulla mukaan tarttui myös Venlalle kumisaappaat ensi vuodeksi ja kantorinkka. Käytiin eilen kokeilemassa rinkkaa ja Venla hihkui innosta! Sattumalta sunnuntaikävelyllä oli myös valtavan paljon koiria ja nekös vasta Venlasta ihania olivatkin.

Kiinni jäit!

2006-04-08T10:32:00.000+03:00

Koska luet tätä tekstiä, se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida. Kommentoi ihan mitä haluat (moi riittää hyvin), kunhan teet sen. Jos olet bloggaaja, laita tämä teksti myös omaan blogiisi ja nappaa kaikki blogiasi lukevat. Minä jäin kiinni Vennin blogissa ja myöhemmin myös Elmon blogissa

Meillä on Venlan kanssa ollut touhukas viikko. Viime maanantaina tultiin papan kyydissä kotiin ja pappa oli meillä yötä. Maanantaina oli myös papan synttärit, joten niitä juhlistimme illemmalla kakun ja keksien kera. Mitään hyväähän ei saa ilmaiseksi, joten herkuttelua edelsi pieni voimainponnistus: uuden astianpesukoneen asennus. Ja hyvinhän se isiltä ja papalta sujui. Nyt tulee puhtaita ja laikuttomia astioita, jee=)

Tiistaiaamuna kävimme Inkan ja Venni-pojan kanssa uimassa. Venni on jo aikamoinen konkari siinä puuhassa, uimamestari suorastaan! Venlalle uimareissu oli ensimmäinen, hymyistä päätellen ei kuitenkaan viimeinen. Kävin maanantaina ostamassa Venlalle suloisen pienen uikkarin, sellaisen painijanpuku-mallisen. Siinä kelpaa sitten kesällä (jos sellainen joskus saapuu tänne kylmään Pohjolaan...) polskutella ja nauttia kesästä!

Uimahallissa riitti katseltavaa ja ihmeteltävää. Venlasta oli jo hauskaa pelkkä vaatteiden riisuminen, mutta erityisen ihanaa oli tonkia suihkun lattiakaivoa. Saunassa oli aluksi mukavan lämmintä, mutta kolmannella saunakerralla jo hieman liian kuumaa. Uima-altaan vesi oli 27 asteista, joten viivyimme altaassa vain hetken kerrallaan. Vauvauinnissa vesi kuulemma lämmitetään viisi astetta lämpimämmäksi, joten silloin voi polskutella kauemminkin. Venla oli tosi innoissaan, poskutteli ja hihkui. Pari kertaa neiti kokeili laittaa naaman veteen, mutta se ei ollutkaan niin hauskaa kuin olisi voinut kuvitella. No, pienellä köhimisellä siitäkin selvittiin ja jatkettiin polskuttelua. Uinti veti pikku-polskuttelijan aivan ventiksi ja uni tuli jo autossa matkalla kotiin.

Tiistaina käytiin myös moikkaamassa neuvolan tätiä, joka antoi rokotuksen ja punnitsi. Venla oli kasvanut yli puoli kiloa kahdessa viikossa! Painoa neidillä on nyt 9050 g. Venla ei ollut moksiskaan rokotuksesta, tuskin sitä huomasikaan. Laastari sen sijaan kiinnosti kovasti, äidillä oli hankaluuksia saada sukkahousuja jalkaan kun neiti räpelsi jalkaansa jatkuvasti. Illalla Venlalle nousi rokotuksesta vähän lämpöä ja sekös kiukutti. Panadolilla homma kuitenkin hoitui ja kivut hävisivät.

Keskiviikkona Inka ja Venni oli meillä viettämässä mini-synttäreitä. Venla oli Vennin synttäreiden aikaan vatsataudissa ja Venni oli käymässä Turussa silloin kun Venlan synttäreitä vietettiin. Nyt kuitenkin otimme vahingon takaisin ja juhlistimme isoja yksivuotiaitamme. Sattui vielä niin hassusti, että Venla oli ostanut Vennille lahjaksi hiekkaleluja ja niin ikään Venlan lahjapaketista löytyi hiekkaleluja=). Eli ei muuta kuin hiekkalaatikkokelejä odottelemaan!

Keskiviikkona äitykkä päätti tilata netistä yhden kestovaipan ja siihen pari imua testattavaksi. Vaippa tuli jo perjantaina ja se ehti olla Venlalla puoli tuntia ennen megakakkaa. Vaippa ei päästänyt mitään läpi ja Venlan pyllykään ei punoittanut yhtään! Vaipan sisäosa onkin ihanan pehmeää fleeceä ja se tuntuu varmasti mukavalta ihoa vasten. Tästä innostuneena äite tilasi eilen vielä muutaman vaipan lisää, käytettyjäkin katselin aamulla netistä innostuneena. Jos kesällä ei sitten käyttäisi enää muita vaippoja, vosi kuivaksi opetteluunkin löytää enemmän motivaatiota!

Perjantaina meillä kyläili Mirella ja Iida. Pikkuneideillä vauhtia riitti ja äidit saivat vähän höpötellä keskenään. Illalla käytiin vielä Inkan ja Vennin kanssa leikkikentällä. Venla innostui keinumisesta niin paljon, että oksensi puvulleen...Puvun sai kuitenkin putsattua paperilla ja meno jatkui!

On kyllä ihanaa, että tästä läheltä on löytynyt paljon ystäviä, niin äidille kuin Venlallekin. Arki ei ole yhtään tylsää, kun välillä treffailee kavereitten kanssa. Tänä iltana lähdetään Inkan kanssa vähän tuulettumaan, syömään ja tanssahtelemaan. Jee, kivaa=)

Oheisissa kuvissa Venla on papan sylissä, taapertaa nakkena Jokelassa työntäen keittiönjakkaraa ja ihmettelee synttärikakkua.

Villi vipeltäjä

2006-04-02T21:12:00.000+03:00

Me ollaan oltu Venlan kanssa nyt melkein viikko Jokelan mummilassa. Pappa sai perjantaina nettiyhteyden kytketyksi, joten sitä ennen ei tänne riipustelukaan onnistunut. Sen lisäksi viikonloppuna tavattiin kaikki sukulaiset ja serkun siskon kaimat, joten kiirettä on pitänyt! Venla kuukahti vartti sitten yöunille, joten nyt on äidilläkin hetki aikaa kirjoitteluun ennen kuin Nukkumatti korjaa untenmaille.

Mummin kanssa illalla ihmeteltiin yhteen ääneen, miten Venlasta on tämän viikon aikana kehkeytynyt hirmuinen menijä. Jos neiti on jo aiemmin ollut oikea joka paikan rävelö, niin tällä viikolla häsläyksen määrä on tuplaantunut. Hetkeäkään ei voi olla paikallaan. Koko ajan täytyy juosta, kävellä, höpöttää, syödä roskia lattioilta, hakata kännykällä lattiaa, yrittää päästä isomamman vanhaan perintökaappiin hipelöimään mummin astioita, jyrsiä kirjoja, ratsastaa keinuhevosella, tonkia lehtiroskista ja niin edelleen. Lista on loputon... Tämä taitaa olla varsin luonnollista yksivuotiaan touhua, mutta ihmetellä täytyy, että mistä se kaikki energia oikein kumpuaa!!! No ehkä jos itsekin nukkuisi kahdet pitkät päikkärit, niin energiaa olisi enemmälti. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa kun Venla on muuttanut pois kotoa=) Sitä ennen ei auta muuta kuin juosta tukka putkella neidin perässä.

Osasyynä Venlan villintymiseen on varmasti ollut myös äidin hoitolapset. Venlalla on ollut kavereita joka päivä ja koko ajan, ja meno on ollut sen mukaista. Kyllä lapset omaksuvat kaikki temput ja kommervenkit toisilta lapsilta nopeasti. Venlakin venyi ihan ihme suorituksiin mennessään poikien perässä! Sillä laillahan sitä oppii ja kehittyy. Täytyy todeta, että ei toi meidän neiti tosiaan ole enää mikään vauva, vaan kovaa vauhtia kehittyvä taapero. On ihanaa seurata vierestä taitojen kehittymistä ja uusia oivalluksia. Elämä on sitten hauskaa!!

Huomenna ajellaankin papan kyydillä kotia kohti. Mitenköhän se isi on siellä pärjäillyt ilman meitä... No huomenna isi saa äitykän ja villiintyneen prinsessan kotiin, saa nähdä mitä isukki tykkää likan kasvaneesta vauhdista. Vaipanvaihto oli jo ennenkin vaikeaa (siis myös äidille), mutta nyt se on melkein mahdotonta. Se on menoa nyt!

Vauvasta taaperoksi

2006-03-21T20:14:00.000+02:00

Venla ei olekaan enää mikään vauva, vaan iiiiiso yksivuotias! Neiti täytti siis sunnuntaina 19.3. täyden vuoden, käsittämätöntä miten nopeasti aika on kulunut. Juuri eilenhän se vasta syntyi, valvotti öisin väsyneitä vanhempia ja söi ainoastaan äidinmaitoa. Ja nyt tyttö jo kävelee, syö kaikkea mitä tarjotaan (melkein aina) ja nukkuu yöt hienosti omassa huoneessaan. Äiti tuntee itsensä niin vanhaksi...

Juhlan kunniaksi siirsimme Venlan viime lauantaina omaan huoneeseen nukkumaan. Tai oikeastaan Venlaa ei siirretty minnnekään, vaan äiti ja isi kantoivat omat kamansa entiseen työhuoneeseen. Äitiä vähän jännitti, että miten neito reagoi äidin ja isän häipymiseen, mutta aivan turhaan tuli jännitettyä. Venla nukahti unilaulun jälkeen ilman mukinoita omaan sänkyynsä ja kuorsasi seitsemään asti tosi rauhallisesti. Seitsemältä mä kävin hakemassa sen meidän väliin, jossa unta riitti vielä tunniksi. Äitiä vaan on viime aikoina vaivannut outo uniongelma, joka ilmenee heräilynä aamuyöstä. Ehkä tämä uusi tilanne vaatii totuttelua. On niin outoa kun ei kuule sitä tuttua tasaista tuhinaa, paukuttelua ja muita öisiä ääniä. Tai kuulehan niitä nykyäänkin ihan siitä selän takaa isin suunnalta;)

Venlan synttärijuhlat piti vatsataudin takia siirtää viikolla, joten sukulaisten kanssa juhlitaan vasta ensi sunnuntaina. Kyllä onkin ihanaa nähdä porukoita pitkästä aikaa, Helmikin on jo varmasti niin iso tyttö! On myös kiva nähdä miten sujuvat Helmin ja Venlan yhteiset leikit. Huomenna meille tulee kuitenkin Venlan kavereita lastenkutsuille, jotka nekin jouduttiin siirtämään viime perjantaista huomiselle. Mä pesin kaikki Venlan muovilelut ja pidin pehmoleluja päivän ulkona pakkasessa, että kaikki vatsatautipöpöt varmasti kuolisivat. Lisäksi täytyy huomenna vielä jynssätä koko kämppä kiiltäväksi ja toivoa ettei kukaan saa meiltä enää sitä kammottavaa tautia!

Me käytiin tänään Venlan kanssa neuvolassa yksivuotistarkastuksessa. Vatsatauti oli tehnyt tehtävänsä ja painoa oli tullut kahdessa kuukaudessa vain 20 grammaa! Eli neiti painaa nykyään huimat 8540 grammaa ja pituutta on lähes 75 senttiä. Venla olisi saanut tänään rokotuksen, mutta neuvolan täti sanoi, että kannattaa odottaa vielä pari viikkoa ennen piikkiä. Vatsatauti oli niin raju, että Venlan vastustuskyky ei olisi kestänyt vielä rokottamista ja siitä olisi voinut nousta kova kuume yms. mukavaa. Joten me kärrytellään muutaman viikon päästä neuvolaan piikitettäväksi. Muuten täti kehui kovasti Venlaa reippaaksi tytöksi, Venla jopa intoutui kävelemään muutaman askeleen. Tyttö myös kikatteli ja harrasti lempipuuhaansa: lelujen jatkuvaa lattialle pudottelua. Venlan uusin villitys on muuten ns. tappava katse, eli julma tuijotus kulmien alta. Äidin tai isän täytyy tuijottaa sitten samalla tavalla takaisin ja sekös likkaa naurattaa!

Vatsataudissa

2006-03-14T19:10:00.000+02:00

Takana on aika hurjat neljä päivää... Venla sairastui lauantaina kovaan vatsatautiin, joka alkoi tietenkin autossa matkalla Elma-mamman 85-vuotisjuhlille. Venla oli ehtinyt nukkua tunnin verran ennen kuin oksennusshow alkoi. Oksennusta oli sitten joka paikassa: istuin, venlan puku ja äidin takki roikkuivat märkänä oksennuksesta. Ihastuttavaa!

Meidän oli kuitenkin pakko jatkaa matkaa mammalle asti, Teuvalle oli siinä vaiheessa lyhyempi matka kuin takaisin kotiin. Perillä mamman luona Venla jaksoikin touhuta jonkin aikaa ihan mukavasti, mutta puoli tuntia ruuan jälkeen huono oli iski jälleen. Paluumatka menikin menomatkaa mukavammin, Venla nukkui melkein koko ajan yhtä oksennusepisodia lukuunottamatta.

Kotiin päästyämme Hippu haki apteekista Osmosalia ja sitä Venla joikin jonkun verran. Kaikki muu ruoka ja juoma tuli pois lähes välittömästi, mustikkasoppa pysyi sisällä hetken. Venla heräsi sunnuntain vastaisena yönä noin tunnin välein oksentamaan ja oli TOSI kipeä. Kuumettakin oli 39 astetta. Sunnuntai kului oksennellessa, sunnuntai iltana kuvioihin hiipi myös ripuli. Seuraava yö oli jo hiukan parempi, tosin äiti ei jaksanut yöllä hievahtaakaan oman huonon olon vuoksi. Hippu-isi sai siis heräillä ja hyssytellä ja mikä ihaninta, vaihtaa ripulivaippoja tunnin välein.

Venla oli päivisinkin niin väsynyt, että istui vain sylissä, huokaili ja nukkui. Kyllä tauti veti yleensä niin vauhdikkaan neidin ventiksi! Eilen venla yritti kävellä, mutta itkuhan siitä tuli kun voimat eivät millään riittäneet. Kyllä kävi sääliksi! Tänään Venla on jaksanut jo vähän liikkuakin, mutta paras paikka on edelleen ollut syli. Parantumisen merkeiksi olen kuitenkin laskenut yritykset päästä keittiön kaappeihin ja laatikoihin=) Eli ehkä se kevätaurinko paistaa joskus meidänkin risukasaan!!

Meilläpäs asuukin kotiapulainen!

2006-03-07T15:22:00.000+02:00

Äitiä on viime aikoina vaivannut jonkin asteinen kevätväsymys, en oo oikein jaksanut tarttua mihinkään hommaan. Monena iltana on pitänyt tännekin kirjoitella ja laittaa kuvia, mutta niin se on vaan aina jäänyt. Pitäisköhän käydä apteekissa ostamassa vitamiineja, että sais vähän virtaa...

Venlalla sen sijaan riittää energiaa kiitettävästi, neiti on oikea äidin pikkuapuri! Venla tykkää kovasti esimerkiksi oman vaatekaappinsa "siivoamisesta", keittiön kaappien tyhjentämisestä ja onnistuu neidiltä pissavaipan roskikseen vientikin. Kun siivousvimma iskee, niin tytteli hiipii hiljaa makkariin ja laittaa oven kiinni. Siellä sitä touhotetaan sitten kaikessa hiljaisuudessa hyvin tyytyväisenä, kunnes äiti tai isä tulee ja pilaa koko homman. Silloin kiukuttaa ja kovasti!

Venla oli viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa yökylässä Mynämäen mummulla. Me oltiin Hippu-iskän kanssa Turussa rilluttelemassa. Käytiin syömässä Ricossa (ruoka ei ollut mainitsemisen arvoista) ja katsomassa Kummelien Jackpot-elokuva (joka oli suorastaan hävyttömän huono!!!). Yön vietimme Omppu-hotellissa, joka oli hintatasoon nähden siisti ja toimiva. Venlalla ja mummulla oli mennyt oikein mukavasti, vaikka Venla olikin herännyt huutelemaan jo aamuviideltä. Onneksi mummu on kuitenkin aamuvirkku, joten herääminen ei ollut suuremmin häirinnyt. Päivällä kaksikko oli käynyt pulkkailemassa ja Venla oli tykännyt kovasti mummun ja naapurin herran tekemästä pulkkamäestä. Venla oli syönyt hyvin ja entiset kakassut (pariinkin otteeseen), joten kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin. Äidillä ja isällä taisi olla kyllä ihan pikkasen neitiä ikävä, vaikka olikin tosi mukavaa olla ihan kahdestaan pitkästä aikaa. Kiitokset siis mummulle hyvästä hoidosta!

Viime sunnuntaina Venla pääsi ensimmäistä kertaa saunomaan oikein kunnolla. Neiti on jo niin iso (ja hankala kylvetettävä) että päätettiin jättää amme nurkkaan ja käyttää ainoastaan suihkua. Ja sekös olikin hauskaa! Tänään käytiin uudestaan löylyttelemässä ja olihan se hauskaa edelleen. Venlalla oli mukana saunassa oma nokkamuki ja siitä neiti hörppäili saunajuomaa (siis vettä;) tyytyväisenä. Isin pullossa taisi olla muutakin kuin vettä...

Venla kävelee nykyään tosi paljon, oikeastaan kävely on jo syrjäyttänyt konttaamisen. Tasapainokin on kehittynyt niin hyväksi, että kävelyn lomassa voi jo vähän tanssahdella tai käydä kyykyssä. Vauhti on jo hurjaa, eikä äiti voi kuin ihmetellä kuinka lujaa niillä pikkujaloilla pääsekään!

Lomailua ja kiirusta

2006-02-27T10:44:00.000+02:00

Kylläpäs aika vierähtää nopeasti! On ollut niin kiire etten oo ehtinyt ajattelemaankaan tätä blogia...Ollaan lomailtu, treffattu kavereita ja meillä on ollut vieraita kylässä. Huomenna on sitten taas muskari ja viikonlopuksi lähdetään Mynämäelle. Seuraavat kaksi viikkoa tulee olemaan tosi kiireisiä. Ensi viikonloppuna lähdetään Teuvalle juhlimaan 85-vuotiasta Elma mammaa ja samana viikonloppuna on myös Venni-pojan 1-vuotissynttärit. Siitä viikon päästä onkin meidän rinsessan suuri päivä! Sukulaisten kanssa juhlitaan sunnuntaina, Venlan kavereiden kanssa joko perjantaina 17. päivä tai tiistaina 21. päivä! Kutsut tulevat tuonnempana kunhan suunnitelmat selkiytyvät=)

Oltiin tosiaan viikonloppuna Sappeella laskettelemassa ja pulkkailemassa. Lähdettiin perjantaina ja tultiin sunnuntaina. Reissu oli oikein mukava ja ilmat oli mahtavat!!! Hippu-isi lumilautaili ahkerasti ja Venla kävi kokeilemassa Sappeen suurta pulkkamäkeä. Mäki olikin tosi iso verrattuna näihin Porin mäkiin, mutta niin me vaan viiletettiin rinnettä alas yhteisellä pulkalla. Venla oli hieman pöllämystyneen näköinen ensimmäisen laskun jälkeen, mutta hihitteli silti tyytyväisenä.

Pulkkailun jälkeen seurasikin reissun kohokohta (ainakin Venlan ja äidin mielestä), nimittäin Mikko Alatalon Känkkäränkkä-konsertti! Venlasta kehkeytyi aikamoinen Alatalo-fani, tyttö ei meinnannut sylissä pysyä jamitukseltaan. Suosikkibiisejä olivat selvästi Krokotiili-laulu ja Takapenkin höpötys. Ihan hauska mies tuntuu tuo Alatalo olevan, kyllä siinä äidinkin jalka vähän vipatti ja suupielet vetäytyi väkisinkin ylöspäin=) Ja toihan Mikon keikka mieleen muistoja lapsuudesta, me kuunneltiin usein siskon kanssa Alatalon kasettia. Kasetti sisälsi mm. sellaisia lauluhelmiä kuten Mummon moukarinheitto, Eläimiä suomalaismetsissä ja Nakke Nakuttaja. Mutta ei se Mikko laulanutkaan tuota Mummon moukarinheittoa, vaikka äitee sitä pikkusen oli mielessään toivonut... Keikka oli muutenkin aika lyhyt, vajaa puoli tuntia. Venlalle kesto oli kuitenkin oikein passeli ja tiukan fanituksen jälkeen uni maistui mukavasti!

Venlalla riitti kyllä puuhaa mökin sisälläkin. Meidän kanssa lomailemassa oli myös Hipun työkaverin perhe, joten vauhtia riitti ja Venlalla oli hauskaa! Kolmevuotias Hilla-tyttö tykkäsi kovasti vauvasta ja oli innokkaasti mukana hoitotilanteissa. Venla oli innoissaan seurasta ja uusista kavereista ja painoi ympäri mökkiä posket punaisina. Yhtä hauskaa oli myös roskien syöminen lattialta, koko ajan sai olla vahtimassa ettei suuhun eksy jotain luvatonta. Lauantai iltana Venla kulutti aikaansa konttailemalla ympäri kämppää muovinen pääsiäismuna suussaan, eikä olisi millään luopunut aarteestaan! Melkein kaikissa lomakuvissakin neidillä on muovimuna suussaan, jee! Tutkimattomat ovat yksivuotiaan aivoitukset...

Tiistaista torstaihin meillä oli Pyysumpun täti Johanna kyläilemässä. Meillä oli niin hauskaa, että Johanna olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Toivottavasti se toinenkin Pyysumpun täti pääsee meille kyläilemään ensi kuussa. Kiitokset siis Johannalle mukavasta seurasta ja terkkuja Ilonalle sinne kauas!

Pulkkailua Pelle Hermannin puistossa

2006-02-19T20:09:00.000+02:00

Oltiin tänään hiihtoloman kunniaksi tutustumassa Pelle Hermannin puistoon Kirjurinluodossa. Olin kuullut monilta tutuilta, että se on hieno paikka, mutta en ollut itse käynyt siellä. Ja hienohan se tosiaan on! Siellä on paljon kaikenlaisia vempaimia: liukumäkiä, keinuja, karuselleja, kiipeilytelineitä yms. Olipas siellä Pelle Hermannin asuntovaunukin! Kunhan Venla vähän kasvaa, niin luultavasti siellä tulee vietettyä enemmänkin aikaa. Kesällä puisto on varmasti vieläkin upeampi paikka!

Tänään kuitenkin keskityttiin pulkkailuun ja keinumiseen. Venla laski muutaman kerran ihan yksin mäkeä alas, äiti tai isi oli aina alhaalla vastassa pikku pulkkailijaa. Eikä tyttöä pelottanut yhtään, vaikka mäki oli aika jyrkkä ja vauhti sen mukainen. Reipas tyttö!

Keinumassa meidän vieressä oli n. kolmevuotias tyttö, joka ei yhtään tykännyt siitä että Venlan kaltainen "pikkuvauva" tuli keinumaan samoihin keinuihin. Tyttö huusi jatkuvasti äidilleen, että "Lisää vauhtia, mä haluun kovemmat vauhdit kuin toi vauva!".

Venla oli ihan ihmeissään siitä, että ympärillä pyöri niin paljon lapsia. Edes lumessa konttaaminen ei kiinnostanut yhtä paljon kuin pulkkailevat lapset. Venla olisi vain istunut hangessa ja katsellut. Ja se on kyllä harvinaista meidän menevälle neidille!

Venla nukkui tänään vain yhdet päikkärit. Tyttö meni nukkumaan puoli yhdeltätoista ja heräsi vasta varttia yli kaksi. Toisille päikkäreille neito ei ehtinyt ja kyllä se olikin illalla kiukkuinen! Vähän yli seitsemän mä sitten laitoin sen sänkyyn, uni tuli puoli kahdeksan paikkeilla itkun ja hampaiden kiristyksen jälkeen. Venla siis itki ja äiti kiristeli...

Päiväjärjestyksestä

2006-02-17T21:18:00.000+02:00

Näin kuluu Venlan päivät:

N. klo 7.30 herätys!
Venla heräilee sängyssään ja huutelee äitiä ja isää. Otamme yleensä Venlan vielä meidän sänkyyn hetkeksi köllimään, mutta neidillä on yleensä niin kova vauhti päällä, että sängyssä loikoileminen ei enää maistu.

7.45 Aamupala
Venla syö aamupuuron (lemppareita ovat aprikoosipuuro ja mannapuuro) ja ottaa 3 tippaa d-vitamiinia ja 5 tippaa Rela-maitohappobakteerivalmistetta. Puuro maistuu yleensä kohtalaisen hyvin ja d-vitamiini vasta herkkua onkin! Äitikin on sitä maistanut ja todennut sen olevan järisyttävän pahaa!!! Ehkä Venla on vaan niin tottunut sen makuun, onhan sitä syöty kaksiviikkoisesta lähtien.

8.00-10.00
Perjantaisin meillä on muskari 9.00-9.30, muina päivinä leikitään kotona.

N. 10.00-12.30
Neiti nukkuu aamupäikkärit ulkona. Joskus uinutaan tunti, toisinaan kolmekin tuntia. Ennen päikkäreitä juodaan maitoa nokkamukista ettei jano yllätä unilla.

12.30
Herättyään Venla tykkää hetken leikkiä ennen lounasta. Ruoka uppoaa vaihtelevasti, äidin tekemät pöperöt huonoiten (onkohan kokissa vikaa?). Herkkuruoka on Piltin spagetti ja jauhelihakastike, johon äiti yrittää ujuttaa vähän perunaa joukkoon. Tämä narraaminenkin onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Kalasta Venla ei välitä, olisikohan tullut isäänsä ;) Jälkiruoaksi Venla saa hedelmä- tai marjasosetta, jogurttia, banaania tai kiisseliä. Palanpainikkeeksi juodaan maitoa. Jälkiruoka syödään yleensä mukisematta. Tässä suhteessa on neiti tullut kyllä äitiinsä!

N. 13.00-16.00
Leikitään kotona, tavataan kavereita tai käydään ulkona pulkkailemassa ja keinumassa. Ennen päikkäreitä maistellaan usein hedelmiä tms. välipalaksi ja hörppäistään maitoa. Venla juo vielä korviketta, olen ajatellut ensi viikolla sekoittaa siihen vähän tavallista lehmänmaitoa. Mä olen tehnyt Venlalle jo aiemmin esim. mannapuuroa tavallisesta maidosta, eikä se ainakaan ole ottanut mahaan.

16.00-17.30
Venla nukkuu iltapäiväpäikkärit.

17.30
Illallinen.
Venla syö lämpimän aterian ja päälle vähän jälkkäriä ja maitoa.

17.45-20.00
Jälleen leikitään ja touhotetaan. Venlan lempipuuhia on laatikoiden avaaminen, musiikin kuuntelu ja tanssiminen, kävely taapero-kärryllä ja ilman, kännyköiden ja kaukosäätimien metsästys yms.

20.00
Neiti nauttii iltapuuron ja maitoa.

20.20
Yökkäri päälle ja hampaiden pesulle! Pesun jälkeen mennään nukkumaan, eli Aa-aa. Äiti tai isä laulaa Venlalle unilaulun ja Venla jää sänkyyn unta odottelemaan. Joskus uni tulee heti, toisinaan tarvitaan lisätaputtelua. Unilauluina meillä on Unilintu ja Lennä, lennä leppäkerttu. Itse olen tällä hetkellä tykästynyt tuohon Leppis-lauluun, se on jotenkin niin rauhoittava. Sehän menee näin:

1.) Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen. Lennä leikkikedon kautta unipuuhun suureen. Lennä leikkikedon kautta...

2.) Kulta, kultalehdon alla äiti puuron keittää. Unituutu leppäkertun lämpimästi peittää. Unituutu leppäkertun...

3.) Laula, laula unilintu, tuoksu tuomenterttu. Nuku punapaitulainen, pikku leppäkerttu. Nuku punapaitulainen...

Venla on muuten taas ollut oma hyväntuulinen itsensä pari päivää. Saa nähdä mikä on neidin mieliala huomenna, nämä tilanteet kun muuttuvat vauhdilla!

Venlan sanastoa

2006-02-14T16:32:00.000+02:00

Venlalla on jo aika paljon sanoja. Ättä ja isi (kunnon suhuässällä) ovat jo vanhoja sanoja, uutuutena kuultiin viikonloppuna ANNA. Se tulikin pikku-neidin suusta hyvin vaativaan sävyyn, joten pakkohan äidin oli antaa vähän pullaa... Sunnuntaina Venla huomasi, että näpyttelen kännykkääni nojatuolissa. Neiti konttasi siihen tuolin viereen, nyökkäili ja sanoi "anna-anna-anna". Tuo nyökkäilykin on muuten uusi juttu, ennen Venla on vaan pudistanut päätä.

Viime viikolla me tutkittiin Venlan ja Helmi-serkun albumeita. Venla tykkäsi kovasti vauvakuvista ja hihkui "vaava-vaava!". Yhdestä kuvasta selitin, että siinä on mummi ja pappa. Venla näytti sormella papan kuvaa ja sanoi "pappa". Kun olin laittanut albumit takaisin kirjahyllyyn, Venla osoitti kauan aikaa hyllylle päin ja hoki "pappa-pappa-pappa". Neidillä on siis laajan sanaston lisäksi erinomainen muisti =).

Venla osoittelee nykyään sormella kaikkia tavaroita ja minä nimeän niitä minkä kerkeän. Suosikkitavaroita ovat lamppu, ikkuna, kaukosäädin ja kännykkä (yllätys, yllätys!). Venla haluaa katsella usein ikkunasta ulos, jos siellä sattuisi tepestelemaan esimerkiksi fasaaneja. Me nähtiinkin viikko sitten takapihalla valtavan kokoisia ukko-fasaaneja, ja niitä Venla osoitteli ja kiljahteli riemusta. Kun Venla haluaa jotain (sanotaan vaikka kaukosäätimen sohvalta), hän osoittaa sitä sormella ja önisee niin kauan kunnes tyhmät vanhemmat joko antavat kaken, tai nostavat sen kirjahyllyn päälle. Tyhmyysaste riippuu siitä kumpaan ratkaisuun äiti tai isä päätyy. Yleensä vanhemmat ovatkin ERITYISEN tyhmiä!

Pieruhuumoria ja outoa käytöstä

2006-02-11T20:59:00.000+02:00

Venla on käyttäytynyt ihan ihmeellisesti parin viime päivän aikana. Viime kerrallahan mä juuri kehuin Venlan hyväntuulisuutta, mutta perjantaista lähtien neiti on kiukutellut ja ollut suorastaan turhautuneen oloinen. Voisiko tämä johtua vain siitä, että Venlalla on tylsää kotona? Kun mummu oli alkuviikosta kylässä, niin tytteli oli kuin pieni enkeli. Ehkä Venla on vaan kyllästynyt tuijottamaan samoja naamoja päivästä päivään, nyyhkis!

Voihan kyse olla myös jostain salakavalasti lähestyvästä uhmasta... Esimerkiksi perjantaina Venla otti kännykkäni pöydältä. Venla rakastaa palavasti kännyköitä ja kaukosäätimiä. Annoin tytön katsella sitä hetken, mutta toruin heti kun neito yritti maistella kapulaa. Se katkaisikin kamelin selän! Venla iiiiitki ja nauroi mielipuolista naurua, ja yritti samaan aikaan työntää puhelinta suuhun. Kun toruin, puhjettiin uudestaan itkemään ja nauramaan. Hetken neiti malttoi taas vain katsella puhelinta, kunnes puhelin jotenkin vahingossa eksyi suuhun. Toruin, ja siitähän seurasi uusi itkun ja naurun sekainen hässäkkä. Lopulta otin puhelimen kokonaan pois ja silloin vasta itkettiinkin.... Venla ei oikeastaan koskaan ole näyttänyt tunteitaan noin vahvasti, mäkin olin ihan ihmeissäni. Tämä sama episodi on toistunut näiden kahden päivän aikana useasti, tosin välillä intohimon kohteena on kännykän sijasta ollut kaukosäädin, pahvinpala, mainoslehtinen, lastenkirja jne.

Tuolla meidän tyttelillä tuntuu olevan myös erityisen outo huumorintaju. Yhtenä iltana Venla nojaili olohuoneen sohvaan ja päästi äänekkään paukun. Sekös neitiä nauratti! Tulipas sieltä vielä toinenkin paukku ja päälle oikein röhönaurut. Kyllä siinä oli äidilläkin naurussa pitelemistä!

Viime viikkojen trendi on ollut sormien kurkkuun työntäminen ja kakominen. Se on Venlan mielestä oikein viihdyttävää ja suorastaan neidin bravurinumero. Sitä tehdään yleensä heti ruuan jälkeen tai illalla omassa sängyssä, kun väsyneet vanhemmat yrittävät laulaa neidille unilaulua. Yritä siinä sitten lauleskella rauhoittavasti, kun toinen kakoo ja nauraa päälle katketakseen. Himmee penska, keneenköhän se on tullut...;)

Touhua riittää päivästä päivään

2006-02-09T17:55:00.000+02:00

Venla se jaksaa touhuta. Kun äidiltä ja isältä alkaa jo patterit hiipua, niin Venla vaan jaksaa porskuttaa. Varsinainen Duracel pupu! Tänään Venla on harjoitellut jatkuvasti kävelyä muutaman askeleen kerrallaan. Tämän lisäksi neiti on kävellyt polvillaan, tanssinut, höpöttänyt, kikatellut, leikkinyt leluillaan yksin ja Vennin kanssa, harjannut omaa ja äidin tukkaa (auts!), syönyt, nukkunut ja tehnyt kaiken edellä mainitun vielä uudelleen noin sata kertaa...

Meillä on muutenkin ollut tosi vauhdikas viikko. Mummu oli meillä apuna ja seurana maanantaista torstaihin ja tänään iltapäivällä leikittiin Vennin kanssa. Huomenna mennään muskariin ja tavataan vauvamasuinen Nina. Viikonloppuna mennään varmaankin Karhuhallille lasten liikuntatapahtumaan. On mukavaa kun elämässä on säpinää, ei kerkee homehtua oman kodin nurkkiin.

Venni-poikakin oli taas kasvanut sitten viime näkemän. Täytyy sanoa, että kyllä Venla ja Venni ovat sitten mainio kaksikko! Molemmat ovat tosi aurinkoisia ja hyväntuulisia lapsia, turhia kitinöitä kuullaan harvoin. Oli ihanaa nähdä Venniä pitkästä aikaa, täytyy treffata taas uudelleen vaikka ensi viikolla. Vennille terveisiä Venlalta näin bloginkin kautta=)

SEHÄN KÄVELEE!!!!!

2006-02-08T13:35:00.000+02:00

Nyt se on sitten tapahtunut!!! Venla otti tänään ensiaskeleensa ja käveli suoraan mummun syliin! Neiti nousi seisomaan, liikutti ensin vain toista jalkaansa, lopulta liikkuivat molemmat jalat. Ensiaskeleita kertyi kaiken kaikkiaan kolme kappaletta! Venla on muutaman päivän kävellyt veikeän näköisesti polvillaan (ihan kuin Helmi-serkku ennen kävelemään oppimista) ja menohaluja on tuntunut olevan enemmän kuin tarpeeksi. Ja ikää neidolla on vasta kymmenen ja puoli kuukautta! Veikkaan että 1-vuotis synttäreillä mennään kovaa! Kyllä äittä on nyt ylpeä =)

Sitten seuraa vielä lisää kehumista... Venla teki eilen aamulla kakat ja pisut pottaan ja tänäänkin saatiin ruoan jälkeen tikistettyä saalis samaan paikkaan. Ollaan harjoiteltu pottailua n. kuukauden ajan, mutta harjoittelussa oli viikon tauko Venlan nuhaisuuden ja äidin laiskuuden takia. Ostettiin vuoden alussa neitokaiselle hieno punainen Baby björn-potta, oikea pottien porsche! Luulisi siinä istuessa kakattavankin mukavasti. Täytyy vastaisuudessa tihentää pottakäyntejä entisestään. Onhan se äidinkin kannalta mukavampaa touhua kuin kakkavaippojen raivaus...

Venla on lopettanut ruokalakonkin! Olin juuri saanut sanottua Marjatta-mummulle, että Venla syö nykyään erityisen huonosti, niin seuraavassa ruokailussa lautanen tyhjenikin silmänräpäyksessä! Sen jälkeen on uponnut ruoka kuin ruoka ja äiti on ollut ihan äimänkäkenä. Toivottavasti tämä olisi jatkuva trendi, on NIIIN rasittavaa tyrkyttää ruokaa kun tietää että hetken päästä saa siivota samat pöperöt keittiön lattialta.

Ulkona on vaihteeksi tosi kiva ilma, -8 astetta ja hentoa lumisadetta. Täytyy lähteä pitkästä aikaa pulkkailemaan ja puistoon keinumaan!

Pakkanen vain paukkuu...

2006-02-05T22:07:00.000+02:00

Kirjoittelin tänne blogiin jo eilen näistä paukkupakkasista, mutta teksti oli hävinnyt mysteerin omaisesti yön aikana. Kyllä harmitti! En jaksa kirjoittaa samaa pätkää uudestaan, joten täytyy referoida. Eilen oli jo aamulla tosi kylmä ilma, mittarissa kiilui vilunväreitä nostattavat 22 pakkasastetta. Venlaa ei tietenkään voinut laittaa ulos nukkumaan, joten mä olin jo henkisesti valmistautunut aikamoiseen päikkäritaisteluun. Yllätyksekseni tyttö kuitenkin nukahti tosi helposti ja nukkui omassa sängyssään kaksi tuntia putkeen. Tänään pistettiin vielä tunnilla paremmaksi =). Viime yönä neiti heräsikin sitten muutaman kerran, mutta nukahti helposti takaisin pienellä taputtelulla.

Venla on nukkunutkin yöt hyvin sen jälkeen kun mä lopetin imettämisen. Maitoa ei tuntunut tulevan enää kuin nimeksi, eikä tyttökään ollut erityisen kiinnostunut tissin syömisestä. Venla tykästyi nopeasti Nanniin ja sitä kuluukin nykyään tosi paljon. Kohta voidaan onneksi jatkaa äidinmaidonkorviketta tavallisella maidolla. Eli vieroitus sujui meillä mukavan kitkattomasti ja pääasia on, että Venlakin tuntuu oleva tyytyväinen tilanteeseen. Ja onhan se kieltämättä ihanaa, että itsekin saa nukkua kokonaisia öitä!

Meille tulee huomenna muutamaksi päiväksi kylään Marjatta-mummu. On oikein mukavaa saada seuraa, kun ollaan olosuhteiden pakosta jouduttu kökkimään sisällä koko viikonloppu. Eikä sääennustus luvannut parannusta tilanteeseen, pakkaset sen kun jatkuvat. Saatiin sentään vähän siivottua ennen mummun tuloa. Venla on uskomattoman innostunut imurista ja varsinkin sen johdosta. Venla ei muutenkaan pelkää laitteita jotka pitävät kovaa ääntä. Tänään tyttö tanssahteli sähkövatkaimen tahdissa! Vatkain on kerran korjattu ja se pitää korvia huumavaa meteliä. Äiti melkein kuuroutui siinä taikinaa vatkatessa ja likka vaan jammaili ;) On se varsinainen tanssityttö!

Ollaan kotiuduttu!

2006-02-03T14:58:00.000+02:00

Onpas kiva olla taas kotona. Sitä jotenkin aina rähjääntyy reissussa, vaikka olikin mukavaa käydä taas Jokelassa. Tultiin tosiaan eilen papan kyydillä ja matka meni oikein hyvin. Venla nukkui alkumatkasta tunnin ja heräsi juuri sopivasti ennen Humppilan kahvilaa. Humppilassa sitten täytettiin masut ja ostettiin isille namia tuliaisiksi (jotka kuitenkin äiti on tainnut suurimmaksi osaksi syödä...) ja jatkettiin matkaa. Puoli tuntia neiti jaksoi höpötellä ja vähän kiukutellakin ennen kuin nukahti uudestaan. Tytteli kuorsasikin sikeästi koko loppumatkan. Taisi siinä ohessa äitikin ottaa pienet nokkaunet.

Eiliseen kirjoitukseen täytyy muuten tehdä korjaus: Venlalla on vasta seitsemän hammasta, ei kahdeksaa niin kuin edellisessä tekstissä väitin. Kahdeksas hammas on kyllä tuloillaan yläikenessä, aivan lähtökuopissa! Hampaidenpesu on muuten yhtä tuskaa nykyään. Suu pysyy niin tiukasti supussa, ettei huulten väliin saa työnnettyä minkään näköistä harjaa. Vessaharjan neiti kyllä laittaa suuhun oma-aloitteisesti=).

Tytön oma tahto on muutenkin selvästi lisääntynyt viime aikoina. Ruoka lentää komeasti kaaressa ja äidin on useimmiten pitänyt taipua tässä taistossa. Eli jos ei maistu, niin ei maistu, turha tyrkyttää. Olen ajatellut, että kai se syö sitten kun on tarpeeksi nälkä. Sitä nälkää on odoteltu nyt jo kaksi viikkoa. Ilmeisesti syömisellä ja kakkaamisella ei ole mitään yhteyttä toisiinsa, sillä vaikka tyttö syö huonosti, kakkaa tulee entiseen malliin. Yksikin ilta neiti tempaisi kolmesti tunnissa! Taisi olla viime kuukausien ennätys!

Oma tahto ilmenee myös aina silloin kun työhuoneen- tai kylpyhuoneenovi laitetaan neidin nenän edestä kiinni, tai kun äiti pitää kiinni laatikoista ettei ne aukea vaikka vetäisi rystyset valkoisina jne jne... Huutohan siitä tulee, mutta onneksi Venla unohtaa nopeasti ja on jo pian matkalla kohti uusia laatikoita ja ovia.

Hampaita tulee kuin sieniä sateella=)

2006-02-01T17:00:00.000+02:00

Viimeisen kuukauden aikana Venlan hammaskalusto on kasvanut huomattavasti. Eilen huomasin hampaita harjatessani, että yläikeneen oli ilmestynyt taas kaksi hammasta lisää. Eli hampaita on yhteensä jo kahdeksan!! Ei hampaiden puhkeaminen ole ainakaan yöuniin vaikuttanut, tyttö on nukkunut kiitettävän hyvin. Ruokahalu on tosin ollut täysin kateissa jo viikon ajan, johtuneeko sitten hampaista vai kovasta nuhasta. Puurokaan ei ole maistunut, maitoa neiti on latkinut kuin pieni kissanpentu...

Nuha on onneksi jo paranemaan päin ja neiti muutenkin hyvin virkeä. Mahtaa Venlalla olla viikonloppuna tylsää kotona Porissa, siellä kun ei ole tupa täynnä leikkikavereita! Mummilassa Venla on painanut hoitolasten joukossa kuin vanha tekijä ja hoitolapsetkin pitävät jo Venlaa yhtenä hoidokkina. He kyselevätkin päivittäin, että onko Pirkko (minun äitini) tosiaankin Venlan mummi, ja olenko minä Pirkon tyttö. Ilmeisesti luulevat meidän molempien olevan hoitolapsia;)

Huomenna lähdetään sitten papan kyydissä takaisin Poriin. Pappa osti Jokelaan uuden turvaistuimen (Britaxin two way eliten), joten me voidaan Venlan kanssa tulla joskus vaikka junalla mummilaan kyläilemään ja päästään papan kyydissä takaisin päin. Myös Venlan Helmi-serkku pääsee mummilassa matkustamaan samaisessa istuimessa. Toi vähän isompi istuin onkin aivan jumalainen, meillä kun on kotona vielä vauvakaukalo käytössä. Se on tosi tukala talvivaatteiden kanssa... Taidetaan mennä ensi viikolla ostamaan tollanen eliitti-istuin!

Huomenissa voi tänne blogiinkin ilmestyä uusia kuvia kunhan keretään kotiin. Kuvien siirtäminen ei oikein ole onnistunut täällä Jokelassa ja jos totta puhutaan, niin mä tarvitsen siinä prosessissa vielä iskä-Hipun apua.

Terveiset Jokelan mummilasta!

2006-01-29T21:58:00.000+02:00

Ollaan tosiaan Venlan kanssa täällä Jokelassa mummia ja pappaa moikkaamassa. Lähdettiin matkaan perjantaina isotädin kyydissä ja kotiudutaan Poriin luultavammin ensi keskiviikkona tai torstaina. Huomenna onkin luvassa vipinää, kun äidin neljä hoitolasta tulevat hoitoon... Venla on aina mielissään lisä-äksönistä=)

Venlalla tosin on nuha (taas), ja luulenkin, että tämä on vielä sitä samaa vanhaa tautia. Neiti oli tosi tukkonen äsken kun laitoin sen nukkumaan, suppokin piti laittaa kun oli niin kipeen olonen, vaikka kuumetta ei vielä ollutkaan. Saa nähdä miten tilanne kehittyy, toivottavasti parempaan suuntaan.

Vaikka Venla on ollut kipeänä, ei se ole paljoakaan tytön vauhtia vähentänyt. Ja täällä mummilassahan sitä riittää ihmeteltävää ja räpellettävää, huah! Uusin taito on muuten kiipeäminen, sitä harjoitellaankin ziljoona kertaa päivässä. Mummilan nahkarahit on tällä hetkellä kovassa huudossa!

Venla on viime päivinä ryhtynyt toistelemaan sanoja perässä suurella innokkuudella. Saku sammakko- laulun kertosäe "ahhaa, ahhaa" on ykköshitti, mutta tänään kuultiin myös selviä yrityksiä sanoa "isi". Mä olin vaihtamassa tytskälle vaippaa ja kysyin Venlalta, että missäköhän isi on, onkohan se kotona jne. Johon Venla vastasi sisisii, sisisii! Sehän on siis yhtä selvästi isi kuin ätti on äiti. Viime aikoina ätti on tosin muuttunut ättäksi ja sitä Venla hokeekin jatkuvasti. Mitä lieneekin sillä sitten ihan OIKEESTI tarkoittavan.

Ai niin, olin aivan unohtaa sen haastekampanjan johon Vennin äiti Inka mut haastoi. Siinä täytyy kertoa viisi omituista tapaansa. Mähän olen niin normaali immeinen, liekö mulla noin montaa omituisuutta;) No ehkä sitten kuitenkin:

1.) OMA TAPA LEVITTÄÄ PYYKKIÄ. Tämä taitaa tosin olla aika yleinen omituisuus. Mä nautin pyykin ripustamisesta, jos siihen on vain kunnolla aikaa. Vaate täytyy oikoa kunnolla, "rimpsauttaa" ja laittaa pyykkitelineelle juuri oikealla tavalla, eli mun tavallani...

2.) VAUVAN VAATTEIDEN HAISTELU. On ihanaa haistella omalta lapselta tuoksuvia vaatteita ennen kun laittaa ne pyykkikoriin.

3.) KAAPPIEN SULKEMINEN ENNEN NUKKUMAANMENOA. Siis eihän kukaan voi nukkua sellaisessa huoneessa, missä on vaatekaapin ovi auki, eihän? Nuorempana kotona asuessani oli pakko ennen nukkumaanmenoa tarkistaa vaatekaappi (ettei siellä piile olioita) ja potkia säkkituoli oven eteen esteeksi. Muuten ei tullut uni.

4.) YRITYS MATKIA OMAA ÄITIÄ RUUANLAITOSSA. Aina ruokaa laittaessa yritän tehdä siitä samanmakuista kuin äidillä ja jos epäonnistun, tunnen olevani huono äiti.

5.) IHME HÖPÖTTÄMINEN. Jos niska ja selkä on tarpeeksi jumissa, on myös aivot täysin jäässä. Silloin mun suusta on turha odottaa yhtään järkevää sanaa, jos niitä sieltä nyt muinakaan aikoina voi odotella...

2006-01-25T22:04:00.000+02:00

Aamupusuttelija

On maailman ihanin tunne, kun pikkuneiti aamulla herättyään moiskauttaa poskelle iiiison märän pusun! Sitä Venla harrastaa joka aamu ja siitäkös äiti on mielissään=). Viime yökin meni muuten superhienosti, Venla nukkui koko yön heräämättä yhdeksästä seitsemään.

Tänään meille tuli kyläilemään mummi ja isotäti. Venla katseli aluksi hieman epäluuloisena vierailijoita, mutta muisti pian tavanneensa heidät ennenkin. Yritimme tänään selvitä päivästä yksillä päikkäreillä, mutta ei neiti vielä jaksanut valvoa yöuniin asti ilman toista unipätkää. Lähdimme sitten pienelle kävelylenkille kuuden maissa illalla ja Venla nukkui vaunuissa koko matkan. Yöunille neiti vaipui vähän ennen kymmentä.

Meillä on joka ilta samat rutiinit ennen nukkumaanmenoa. Ensin syödään iltapuuro ja-maito, sitten odotellaan hetki kakkaa (joka tulee lähestulkoon aina puuron jälkeen), sen jälkeen pestään hampaat ja mennään omaan sänkyyn unipupun kanssa. Äiti tai isi laulaa tutun unilaulun ja sitten Venla jää sänkyyn unta odottelemaan. Joskus uni tulee heti, useimmiten tarvitaan vielä rauhoittavaa silittelyä. Meidän unilaulumme kuuluu näin:

" Unilintu pieni, kenen luokse entää? Venlan luokse lentää, venlan peittelee. Siivillänsä silittää, nokallansa ruopsuttaa. Munii tuonne kainaloon pienen kultamunan". HYVÄÄ YÖTÄ!

2006-01-24T21:25:00.000+02:00

Suklaakakkua ja -kakkaa

Me tehtiin venlan kanssa tänään vähän keittiöhommia. Minä vatkasin suklaakakkupohjaa ja Venla tutki keittiön paperikoria maistellen sen antimia, availi laatikoita (n.200 kertaa), keikkui syöttötuolissa ja kaikkea muuta tähdellistä. Tuloksena tästä uurastuksesta olikin yksi hyvin onnistunut kakkupohja, suuri kasa sanomalehtisilppua ja yksi erittäin ihastuttavan tuoksuinen suklaakakka...

Venla on tosiaan hyvin ihastunut kaikkeen paperista ja pahvista tehtyyn. Enpäs olisi koskaan uskonut, että muutamalla (tai onhan niitä jo kuusi!) hampaantyngällä saa niin pahaa jälkeä aikaiseksi. Kaikki meidän kovakantiset lastenkirjat on koluttu ihan hirvittävän näköisiksi, joten ne on ollut pakko takavarikoida kirjahyllyn päälle. Oi niitä aikoja, kun Venla vielä malttoi lukea lehdet ennen syömistä. Eipä uskoisi, että vielä kesällä neiti luki kuninkuusravien ohjelmaa tyynen viileästi - kuten kuvasta näkyy. No ajat muuttuu ja Venla on alkanut teroittaa hampaitaan myös olohuoneen pöydän kulmiin, kaukosäätimiin, kännyköihin jne. Lista on loputon=) Ja saisihan neito mun puolesta kaikkia turhia mainoksia ja muita paperiroskia tutkia ja rypistellä, mutta kun ne on pakko syödä! No onneksi syö edes paperia, kun viime aikoina ei oikein ole ruoka maittanut, hih!

Viime yönä meillä oli Venlan kanssa pieni henkien taisto. Tyttö on nukkunut todella hyvin öisin imetyksen loputtua, eikä viime yökään ollut poikkeus klo viiteen asti. Silloin Venla heräsi ja mä otin sen meidän väliin pötköttämään. Venlalla on unikaverinaan pehmopupu, jonka se oli yöllä napannut omasta sängystään mukaan. Neiti oli ihan unenpöpperössä, mutta oli ihan pakko sinnitellä hereillä ja syödä unipupun tuoteseloste-lappua. Kun ilkeä äiti sitten kyllästyi siihen leikkimiseen ja otti pupun pois, niin siitähän meteli syntyi! Vartin taisteltuani sain likan takaisin unten maille- ja sain samalla itse hillittömän yskäkohtauksen. Tottakai Venla heräsi siihen rykimiseen ja rauhoitteluun kului jälleen ainakin vartti. Sen jälkeen neiti havahtui unestaan aina puolen tunnin välein ja kaivautui aina vain syvemmälle äidin kainaloon. Äiti ei meinannutkaan päästä aamulla ylös, joku oli nimittäin käynyt yöllä vaihtamassa omien raajojeni tilalle vastaavanlaiset, mutta puiset... Jos tänä yönä nukuttaisiin vähän paremmin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato=)

Ensimmäinen blogi-merkintä

2006-01-22T19:26:00.000+02:00

Heissan! Minäkin ajattelin aikani kuluksi ryhtyä pitämään blogia. Aiheena tässä blogissa on tietenkin tytöntyllerö nimeltään Venla Rosina Kiili. Aiemmin meillä ei ole oikeastaan ollut mahdollisuuksia tällaisen blogin pitoon, saatiin kotikone asennettua paikoilleen vasta viime viikolla...Mutta nyt aiheeseen, eli Venlaan. Ensin vähän taustatietoja: Venla syntyi 19.3. 2005 Porissa, painoa oli 3460 grammaa ja pituutta 50 cm. Saimme odotella neitoa kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja lopulta turvauduttiinkin käynnistykseen.

Aikaa on tuosta päivästä vierahtänyt jo yli kymmenen kuukautta(!) ja neiti ei olekaan enää mikään pikkuvauva! Venla osaa hienosti seistä ilman tukea ja tuen kanssa, kävellä taapero-kärryn avulla ja ensimmäinen sanakin on jo kuultu (luetaan: äiti on kuullut). Ensimmäiseksi sanaksi on nimittäin tulkittu "ätti", joka ilman muuta tarkoittaa äitiä!

Vauhtia Venlalla tosiaan riittää vaikka muille jakaa. Kaikki laatikot ja kaapit on tarkastettava, vessaharjat maisteltava ja roskikset pengottava... Äiti ja isä sitten juoksevat perässä ja yrittävät minimoida vahingot=). Venla on lähestulkoon aina hyvällä tuulella, hyvin harvoin meillä itketään turhan takia. Suurimman osan ajasta Venla höpöttelee omia juttujaan ja jammailee musiikin tahdissa. Tyttö on siis kova tanssimaan ja laulamaan, jalka alkaa vipattaa heti kun laitetaan cd soimaan! Aloitimmekin muskarissa käymisen viime viikolla ja Venla tykkäsi siitä oikein paljon. Nyt taitaa neiti huudella taustalla iltapuuroaan, joten täytyy lopetella. Ai niin, ajatuksen tähän blogiin saimme Venlan kaverilta Venniltä, tai oikeastaan hänen äidiltään. Vennin hieno blogi innosti meidätkin kokeilemaan kirjoittelua! Vennin touhuista voit lukea pojan blogista: http://vennipartanen.blogspot.com